Mohamed Salah ja Anfieldin Synkkä Yö – Onko Faaraon Loisto Hiipumassa?

Anfield on näyttämö, jossa jalkapallo muuttuu tarinoiksi. Siellä on koettu ilmiömäisiä nousuja, dramaattisia loppuhetkiä ja sankaritekoja, jotka ovat jääneet muistoihin sukupolvien ajaksi. Mutta maaliskuun 11. päivän ilta Liverpoolissa ei kuulu noihin juhlahetkiin. Tämä oli ilta, jolloin kirkkaimmat valot loistivat vieraille – Pariisin suurseuralle PSG:lle, joka poistui kentältä voittajana rangaistuspotkukilpailun jälkeen.

Ja sitten oli Mohamed Salah, Liverpoolin oma faarao, joka tuntui jääneen varjojen keskelle.

Kun Salah eksyy omassa palatsissaan

Ranskalaislehti L’Équipe tunnetaan säälimättömästä arvostelustaan, eikä se tällä kertaa epäröinyt iskeä. Salah keräsi vaatimattoman arvosanan – neljä. Tämä ei ollut se sama hyökkääjä, joka on aiemmin leikannut puolustuksia halki kuin taidokkaasti teroitettu veitsi. Tämä oli mies, jonka kosketukset pakenivat kontrollista ja jonka loistohetket olivat vain häivähdyksiä menneisyydestä.

Liverpool tarvitsi johtotähteään. Kaiken piti olla valmista siihen, että Salah ottaisi pelin haltuunsa ja nousisi ratkaisevaan rooliin. Mutta jos hän oli lähtenyt taisteluun, kilpi tuntui jääneen matkasta. PSG:n nuori puolustaja Nuno Mendes pysäytti hänet kerta toisensa jälkeen, eikä tilaa löytynyt myöskään muualta.

Ja sitten tuli se hetki, kun peli ratkesi – ne kriittiset sekunnit, joissa Salah on vuosien varrella ollut kylmäverinen viimeistelijä, ankkuri, johon Liverpool on luottanut. Mutta nyt syötöt harhailivat, keskitykset kimpoilivat kuin väärään aikaan lausutut sanat, ja hänen yrityksensä maalille olivat enemmän epätoivon huudahduksia kuin mestarillisia ratkaisuja.

Illan lopuksi PSG juhli jatkopaikkaa, ja Salah poistui kentältä vailla sitä kunniaa, johon hän on tottunut.

Ranskalaistuomio ei säästänyt tippaakaan

On lehtiä, jotka antavat tähtipelaajille armoa. Ja sitten on L’Équipe, joka tekee arvioinnistaan taidetta – terävää, kylmää ja armotonta. Salah sai saman neljän arvosanan kuin joukkuetoverinsa Diogo Jota ja Ryan Gravenberch. Arvio oli tyly: hän oli näkyvä, mutta se ei yksin riitä.

”Häneltä puuttui alussa tarkkuus. Hän ylikäytti keskityksiä ja turvautui liian usein epätoivoisiin ratkaisuihin. Se ei ole hänen tasoiselleen pelaajalle tarpeeksi.”

Sanat eivät olleet vain pettymyksen toteamus. Ne olivat varoitus. Salah ei ollut se mies, jonka odotettiin nousevan hetkensä yläpuolelle.

Onko seuraava luku jo kirjoitettu – vai onko paluu mahdollista?

Jokaisen legendan tarinaan kuuluu takaiskuja. Jalkapallossa suuruutta ei mitata vain sillä, kuinka monta kertaa nouset huipulle, vaan sillä, kuinka käsittelet epäonnistumiset. Mohamed Salah ei ole mikä tahansa pelaaja – hän on Liverpoolin historian yksi kirkkaimmista tähdistä, ikoninen hyökkääjä ja Vaapuvien Päivien pelastaja. Mutta jokainen pelaaja kohtaa hetken, jolloin hänen täytyy kysyä itseltään: vieläkö minulla on tämä?

• Liverpoolin kausi ei ole ohi.
• Valioliigassa heillä on edelleen merkittävä etumatka Arsenaliin.
• Sunnuntaina edessä on Liigacupin finaali Newcastlea vastaan.

Tämä ei ollut Salahille viimeinen suuri ilta, mutta se oli muistutus siitä, että kaikki eivät ole ikuisesti koskemattomia.

Jos jokin on varmaa, niin se, että Anfield rakastaa sankareitaan – mutta yhtä paljon se vaatii heiltä. Nyt katseet kääntyvät Salahiin. Sammuvatko hänen loistonsa valot hitaasti kuin haalistuva auringonlasku, vai syttyykö hän vielä liekkeihin, joilla on kirjoitettu historiaa ennenkin?

Salah kaatui. Mutta nouseeko hän vielä uudelleen?