**Ronaldo vetäytyy CBF:n puheenjohtajakisasta – suljetut ovet estivät muutoksen**
Ronaldo Nazário – nimi, joka resonoi jokaisessa jalkapallofanissa. Kahden maailmanmestaruuden ja kahden Ballon d’Orin ikoniksi noussut hyökkääjä halusi nyt jättää jälkensä myös jalkapallon kulisseihin. Mutta hänen matkansa Brasilian jalkapalloliiton (CBF) johtoon päättyi ennen kuin ehti kunnolla alkaakaan.
Vain kolme kuukautta ehdokkuutensa julkistamisen jälkeen Ronaldo on vetäytynyt puheenjohtajakisasta pettyneenä ja turhautuneena. Mitä oikein tapahtui? Lyhyesti sanottuna: ovet sulkeutuivat hänen nenänsä edestä yksi toisensa jälkeen.
Polku tukkoon jo ennen lähtölaukausta
Ronaldo, 48, käytti sosiaalista mediaa purkaakseen ajatuksiaan – eikä säästellyt sanojaan. Hänen mukaansa 23 CBF:n hallituksen 27 jäsenestä torppasi hänen ehdokkuutensa jo ennen kuin hän sai mahdollisuuden esittää visiotaan.
“23 ovea meni minulta kiinni. Jäsenet eivät edes halunneet tavata minua. He sanoivat olevansa tyytyväisiä nykyiseen hallintoon ja tukevansa Ednaldo Rodriguesia jatkokaudelle,” Ronaldo kirjoitti.
Ei kuuntelua. Ei keskustelua. Ei tilaisuutta esitellä ideoita. Ronaldo korosti, että juuri tämä sisäänpäin kääntynyt toimintakulttuuri on osa suurempaa ongelmaa Brasilian jalkapallossa.
“En pystynyt tuomaan esiin projektiani enkä saanut kuulla heidän ajatuksiaan,” hän jatkoi. “Dialogissa ei ollut mitään avoimuutta.”
Ronaldo ei ollut vain hakemassa johtopaikkaa nimensä voimalla. Hänellä oli konkreettinen suunnitelma:
- Tuoda brasilialaisille seuroille enemmän valtaa päätöksenteossa
- Vahvistaa maan jalkapallorakenteita
Mutta hänen visionsa ei saanut edes mahdollisuutta tulla punnituksi.
“Jos ne, jotka ovat vallassa, uskovat Brasilian jalkapallon olevan jo hyvissä käsissä, minun mielipiteelläni ei ole juuri väliä,” hän totesi sarkastisesti.
Brasilian ikonisin hyökkääjä – mutta ei riittävän “sisäpiirissä”
Ronaldon asema Brasilian jalkapallossa on kiistaton. Hänen jalanjälkensä ovat lähtemättömät: kolme MM-finaalia putkeen, kultaa 1994 ja 2002, tähdenlento kaikkialla, missä hän pelasi – Barcelonassa, Interissä, Real Madridissa. Ja tietenkin ne kaksi Ballon d’Oria (1997, 2002).
Pelaajauran jälkeen hän ei kadonnut jalkapallosta – päinvastoin. Ronaldo siirtyi määrätietoisesti seurajohtajaksi ja on omistanut espanjalaisseura Real Valladolidin sekä brasilialaisen Cruzeiron. Hän on nähnyt läheltä, miten jalkapalloa pyöritetään niin Euroopassa kuin kotimaassaan.
Ja juuri tämä kokemus sai hänet yrittämään muutosta Brasilian jalkapalloliiton sisällä. Mutta vaikuttaa siltä, että se, mitä hän pelasi kentällä, ei riitä johtavien päättäjien silmissä silloin, kun kyse on politiikasta kulisseissa.
CBF – jalkapalloa vai vallan linnake?
Ronaldo ei ole ensimmäinen, joka kritisoi Brasilian jalkapalloliittoa – eikä varmasti viimeinen. CBF on ollut vuosien varrella ryvettynyt skandaaleissa, korruptiosyytteissä ja sisäisissä valtataisteluissa.
Vaikka Brasilian maajoukkue on yksi maailman tunnetuimmista, sen matka MM-kentillä ei ole ollut yhtä loistokas 2002 mestaruuden jälkeen. Viime vuosina epäonnistumiset ovat herättäneet entistä enemmän kysymyksiä siitä, miten maan jalkapalloa johdetaan.
Entä jos ongelman ydin ei olekaan valmentajissa tai pelaajissa – vaan korkeammalla? Ronaldon kohtelu vain lisää vettä myllyyn niiden äänten joukossa, jotka vaativat avoimempaa ja demokraattisempaa jalkapallohallintoa Brasiliaan.
Mitä seuraavaksi?
CBF:n seuraava puheenjohtajavaali on edessä vuonna 2026, ja näyttää siltä, että nykyinen puheenjohtaja Ednaldo Rodrigues on vahvoilla jatkokaudelle. Tämä tarkoittaa, että merkittäviä muutoksia järjestelmän sisällä ei välttämättä ole luvassa ainakaan lähitulevaisuudessa.
Ronaldo puolestaan aikoo keskittyä Cruzeiron ja Real Valladolidin projekteihin. Mutta vaikka hän itse siirtyisi taustalle, hänen kokemuksensa jättää kysymyksen ilmaan: voiko Brasilian jalkapallo muuttua, jos vallan kahvassa olevat eivät halua päästää uusia ääniä mukaan?
Ja jos edes Ronaldo – yksi maan suurimmista legendoista – ei saa ääntään kuuluviin, kuka sitten saa?
