Chelsean kriisi syvenee – hyökkäyspeli katosi täysin Arsenal-tappiolla
Lontoon illassa oli sähkön tuntua. Stamford Bridgen sinivalkoinen valtakunta marssi Emiratesille tietäen, että vastassa olisi paikallisvihollinen täydessä iskussa. Mutta kukaan tuskin osasi aavistaa, kuinka hengettömäksi ja värittömäksi Chelsean esitys lopulta jäisi.
Kentällä nähtiin joukkue, joka ei vain hävinnyt Arsenalia vastaan – se kadotti koko hyökkäyspelinsä sielun. Lopputulos oli 5–0, mutta ehkä vielä pahempaa kuin tappion raa’at numerot oli tapa, jolla Chelsea jäi täysin aseettomaksi.
Marescan lakoninen totuus
Ottelun jälkeen kamerat ja mikrofonit kääntyivät Chelsean päävalmentaja Enzo Marescan puoleen. Italialainen ei ollut hakemassa tekosyitä, eikä hän yrittänyt kiertää kysymyksiä.
”Kolme eniten maaleja tehnyttä pelaajaamme eivät olleet kentällä,” hän sanoi yksinkertaisesti.
Fakta – mutta piilottiko se todellisen ongelman? Totta, Cole Palmer, Nicolas Jackson ja Noni Madueke, hyökkäyksen voimakolmikko, olivat poissa. Mutta voiko yhden joukkueen hyökkäyspeli romahtaa näin totaalisesti, vaikka muutama avainpelaaja puuttuisikin? Välillä tuntui, kuin Chelsea ei edes yrittäisi.
Sieluton hyökkäys
Chelsean kannattajat ovat nähneet vaikeitakin aikoja, mutta Emiratesin esitys oli jotain muuta. Se oli aneeminen, mitäänsanomaton – kuin joukkue, joka oli jo ennalta hyväksynyt kohtalonsa.
Lontoon derby ei ole vain peli. Se on taistelu, jossa jokainen kaksinkamppailu, jokainen syöttö merkitsee. Mutta Chelsea pelasi kuin varjo entisestä itsestään, ilman kunnollista ideaa siitä, miten murtaa Arsenalin puolustus.
Ennen ottelua moni mietti, miten Chelsea pärjää ilman Palmerin kaltaista ratkaisupelaajaa. Vastaus oli karu: ilmassa ei ollut edes yritystä korvata häntä. Palloa kyllä siirreltiin, mutta järisyttävä vaara puuttui kokonaan. Pallonhallinta ilman määrätietoisuutta on kuin tyhjä lupaus – näyttää kauniilta, mutta ei johda mihinkään.
Onko historia toistamassa itseään?
Chelsea ei ole enää samanlainen jalkapallojätti kuin 2000-luvun loiston päivinä. Viime vuodet ovat olleet epävakaiden projektien ja arvaamattomien siirtostrategioiden sävyttämiä. Lyhyet valmentajapestit ja kaoottiset hankinnat ovat synnyttäneet joukkueen, joka tuntuu jatkuvasti etsivän identiteettiään.
Mutta ehkä juuri siinä piilee myös toivo. Chelsea on ennenkin ollut hukassa – ja löytänyt aina lopulta tiensä takaisin huipulle. Kysymys kuuluu:
- Onko Maresca se mies, joka pystyy luomaan joukkueelle uuden vahvan perustan?
- Vai onko tämä vain yksi välivaihe ennen uutta suuntaa?
Taktiikka ilman terää
Maresca puolustautui ottelun jälkeen tilastoilla. Chelsea on yksi sarjan tehokkaimmista joukkueista, ainakin numeroiden valossa. Mutta kuka tahansa ottelua seurannut tiesi, ettei pelkillä tilastoilla lohduteta kannattajia, jotka näkivät oman joukkueensa vaeltavan kentällä ilman päämäärää.
Jalkapallo on tunnetta. Se on rytmiä, väreilyä, hetkiä, jolloin katsoja tuntee, että jotain muutosta on ilmassa. Tuo tunne puuttui Chelsean pelistä täysin.
Hyökkäykset olivat ennalta-arvattavia. Syötöt päättyivät umpikujaan. Juoksut eivät synnyttäneet mitään vaarallista. Lopulta Arsenal ei edes joutunut taistelemaan kynsin hampain pitääkseen Chelsean pois maalintekopaikoilta – Chelsea teki sen itse puolestaan.
Mitä nyt tapahtuu?
Englannin jalkapallomaailma ei pysähdy, ei edes hetkeksi. Chelsea ei voi jäädä voivottelemaan tätä esitystä, mutta jos se ei löydä nopeaa ratkaisua hyökkäyspelinsä hengettömyyteen, tällaisia tappioita tulee lisää.
Maresca yrittää rakentaa jotain uutta, mutta:
- Onko hänellä tarpeeksi aikaa?
- Vielä tärkeämpänä: uskooko Chelsea oikeasti prosessiinsa, vai vedetäänkö katastrofin sattuessa taas uusi hätäjarru?
Tämä tappio ei ollut vain kolme pistettä taulukossa. Se oli varoitus. Chelsea on tienhaarassa – suunta pitää päättää nopeasti, ennen kuin koko projekti suistuu taas uuteen kaoottiseen uudelleenrakennukseen.
Lontoolaiset tietävät, että jalkapallo on draamaa, nousuja ja laskuja. Nyt Chelsea elää kriittistä hetkeä omassa tarinassaan. Seuraava luku ei ole vielä kirjoitettu – mutta sen kirjoittamiseen ei ole loputtomasti aikaa.
