Chelsean taloustemppu jakaa mielipiteitä – nerokas pelisiirto vai moraalinen harmaa alue?
Kuvitellaanpa hetki: on ilta Lontoossa, vain pari päivää ennen kuin Valioliigan talousraportoinnin määräaika paukahtaa lukkoon. Useimmat seurat viimeistelevät paperinsa – toiset rauhallisin mielin, toiset hikoillen. Samaan aikaan Chelsean konttorilla rikotaan hiljaisuutta: siellä lyödään kasaan diili, joka nostaa kulmakarvoja koko Englannin jalkapalloperheessä.
The Timesin paljastus on yksinkertainen, mutta räjähtävä: Chelsea myi oman naisten joukkueensa emoyhtiölleen Bluecolle. Kauppa tehtiin aivan viime hetkellä, ja sen ansiosta seura nettosi lähes 130 miljoonaa puntaa – juuri sen verran, että se pysyi nipin napin Valioliigan taloussääntöjen rajoissa. Virallisesti kaikki meni sääntöjen mukaisesti. Mutta moraalisesti? Se on jo toinen kysymys.
Temppu vai taitava liike?
Valioliigan Profit and Sustainability Rules – tuttavallisemmin PSR – on luotu pitämään seurojen kulut kurissa, ettei kilpailu karkaa vain miljardien kulutusjuhlaan. Ja Chelsea… no, sen tuore historia uuden omistajansa Todd Boehlyn alaisuudessa on ollut juuri sellaista: ostoslistalla pelaajia yli miljardin punnan edestä, ja kassakone kilisee lähinnä ulospäin.
Jotta tasapaino säilyisi paperilla, Chelsea päätti myydä omaisuuttaan – mutta ei kenelle tahansa. Kaupan osapuolina oli seura itse ja sen emoyhtiö. Markkinahinta oli ”reilu”, kuten säännöissä vaaditaan. Mutta muille seuroille tällainen manööveri maistuu lähinnä verenhimoisesti maustetulta talouskikkailulta.
Kyynisempi tarkkailija saattaisi todeta koneiston kierähtäneen ehkä vähän turhankin sujuvasti.
”Naisten jalkapallon kehittämisestä on kyse”, sanoo seura
Chelsean selitys korostaa, että kyse oli ennen kaikkea ”naisjoukkueen johtamisen eriyttämisestä ja resurssien parantamisesta”. Ja ehkä siinä onkin totuuden siemen. Naisjalkapallon asema kasvaa koko ajan, ja omistuksellinen itsenäisyys voi olla askel eteenpäin.
Silti monet ovat samoilla linjoilla asiantuntijoiden kanssa: näin ajoitettu ”uudelleenjärjestely” sopii Chelsean taloustaseeseen kuin palapelin viimeinen pala. Tämän vuoksi se tuntuu enemmän shakkisiirroksi kuin eettiseksi uudistukseksi.
UEFA seuraa perässä – ja kiristää ruuvia
Jos Valioliigan sääntöjen porsaanrei’istä pääsee vielä luikertelemaan, Euroopan jalkapalloliitto UEFA katsoo asetelmaa aivan toisin silmin. Heidän kirjanpitonsa on vähemmän joustava – sisäiset kaupat emoyhtiöiden kanssa eivät istu Financial Fair Play -sääntöihin yhtä nätisti.
UEFA voikin ottaa Chelsean suurennuslasin alle. Ja jos sieltä löytyy jotain, joka ei miellytä eurooppalaisia byrokraatteja, seurauksena voi olla:
- Sakkoja
- Siirtorajoituksia
- Kilpailukieltoja
Ja niihin Chelsea ei tällä hetkellä pystyisi vastaamaan. Mestarien liigan ulkopuolelle jääminen romautti seuran tulot viime kaudella. Tulevat vuodet ovat talouden tasapainoilun kannalta elintärkeitä.
Faneilla jakautunut kenttä
Chelsean fanit ovat ymmärrettävästi jakautuneita. Osa seisoo selkä suorana seuraansa puolustaen:
- “Jos muutkin saavat venyttää sääntöjä, miksei mekin?”
Toiset taas kyseenalaistavat, kuinka pitkälle luovalla kirjanpidolla voi ja kannattaa mennä ilman, että se iskee takaisin kasvoille.
Muissa seuroissa taas nousee huoli: jos yksi pystyy näin taituroimaan, ryhtyvätkö kaikki samaan? Ja mitä se tekee kilpailun reiluudelle?
Mihin suuntaan peli etenee nyt?
Tässä kohtaa Valioliigalla on muutama kortti pöydässä:
- Kiristetään sääntöjä ja tukitaan porsaanreiät
- Hyväksytään tilanne ja annetaan tilaa “luovalle” talousjohtamiselle
Edin vaihtoehtokaan ei tule ilman riskejä. Liian tiukka tulkinta voi jarruttaa kehitystä, mutta liian löyhä voi syödä liigan uskottavuutta ja pahimmillaan aseman Euroopan suurimpana sarjana.
Jalkapallo muuttuu – pysyykö moraali mukana?
Tämän tapauksen ytimessä ei lopulta ole pelkästään raha, vaan kysymys siitä, millaista peliä huipputason jalkapallossa pelataan. Onko se enää vain rumaa ja raakaa bisnestä, vai kuuluuko joukkoon vielä ripaus reilua peliä ja moraalista selkärankaa?
Chelsea toimi sääntöjen mukaan. Mutta palautuuko kaikki silti kysymykseen: entä jos pelin hinta on uskottavuus?
💬 Mitä mieltä sinä olet? Onko tämä älykästä talousjohtamista vai moraalisesti häilyvää kikkailua? Olisiko Valioliigan aika laittaa säännöt uusiksi – vai onko tämä vain osa nykyaikaista jalkapallobisnestä?
