Bukayo Saka teki unohtumattoman paluun Arsenalin sankarina Fulhamia vastaan
Tiistai-iltana Lontoossa, siinä usvassa, joka liihottelee katuvalojen ympärillä kuin vanha muisto, tapahtui jotain paljon enemmän kuin jalkapallo-ottelu. Emirates-stadionilla, keskellä keväälle maistuvaa huhtikuun henkäystä, palasi kentälle nuori mies, jota moni oli kaivannut kuin kadonnutta ystävää. Bukayo Saka – tuo Arsenalin oma kasvatti, symboli, ja sydämenpelaaja – oli takaisin.
Ja ei, tämä ei ollut vain yksi paluu kentälle. Tässä ei ollut kyse vain voitosta Fulhamista eikä taulukon kolmesta pisteestä. Tässä oli kyse toivosta. Tahdosta. Siitä ihmisyyden ytimessä sykkivästä halusta rakentaa itseään uudelleen, kun kaikki tutut palikat hetkeksi kaatuvat.
Matka kohti paluuta
Palataanpa hieman taaksepäin. Joulun alla, juuri kun tunnelma alkaa yleensä nousta ja otteluita pelataan kynttilöiden kajossa, Bukayo sai lahjaksi jotain aivan muuta kuin iloa: vamman. Crystal Palacea vastaan sattunut takareisivamma vei hänet kentän laidalle – ei vain fyysisesti, vaan myös tunneperäisesti. Fanit jäivät tuijottamaan ruutua toiveikkaana ja kysymys oli ilmassa:
- Palaako hän?
- Ja jos palaa, onko hän enää entisensä?
Tiistaina 66. peliminuutilla tuo kysymys sai vastauksen. Saka juoksi kentälle – ei vain pelaajana, vaan kuin kotiin palaava sankari. Katsomossa värähti. Ei ääni, vaan tunne, jonka voi tunnistaa vain silloin, kun joku todella suuri tulee takaisin.
Seitsemän minuuttia – ja maali
Ja seitsemän minuuttia siitä – vain seitsemän! – hän teki sen, mitä niin moni oli toivonut. Kiersi puolustajan, löysi tilan ja iski pallon verkkoon niin kauniilla varmuudella, että tuntui kuin aika olisi hetkeksi pysähtynyt. Syntyi maali, josta tuli huuto koko Emiratesin sielusta: “Saka is back.”
Illan merkityksellisin hetki
Mutta jos kysyt, mikä hetki oli illan kaunein, niin se ei ollut tuo maali. Se oli se, kun Saka maalin jälkeen juoksi suoraan Sam Wilsonin luo – miehen, joka johti hänen kuntouttamistaan kuukausien ajan.
Se halaus oli hiljainen kiitos kaikesta näkymättömästä työstä, jonka vuoksi tuo yksi hetki oli edes mahdollinen. Se oli kaikkien fanien, fyssareiden, valmentajien ja perheenjäsenten hetki. Se muistutti, että jalkapallo ei ole koskaan vain peli; se on yhteisö, tarina ja tunne.
“Se oli kaunis hetki. Se kertoo kaiken siitä, millainen ihminen Saka on. Hän muisti ensimmäisenä ne, jotka auttoivat. Kukaan meistä ei ollut yllättynyt.” – Mikel Arteta, BBC:lle
Kauden lukuja ja suurempia tarinoita
Tämä kausi ei ole ollut Bukayo Sakalle helppo. Tilastot kertovat:
- 25 ottelua
- 10 maalia
- 14 maalisyöttöä
Mutta yksikään numero ei voi täysin kuvata sitä, mitä tiistai-ilta toi mukanaan. Paluu kentälle ei ole vain fyysinen teko. Se on matka läpi pelon, kivun ja epävarmuuden. Ja samalla se on osoitus siitä, mihin sydän pystyy, kun se päättää vielä kerran yrittää.
Tulevat haasteet ja uusi alku
Arsenalin seuraava ottelu odottaa jo – vieraspeli Evertonia vastaan. Mutta nyt heidän mukanaan kulkee jälleen yksi, joka on nähnyt varjonsa ja päättänyt siitä huolimatta astua takaisin valoon. Saka ei ole enää kysymysmerkki, vaan huutomerkki.
Ja vaikka tämä ei ole satu – sadut kun ovat liian täydellisiä – tämä on jotain vielä merkityksellisempää. Tämä on inhimillinen tarina siitä, miltä näyttää, kun ihminen ei luovuta.
Bukayo Saka ei vain palannut kentälle.
Hän kirjoitti uuden luvun.
Sydämellään.
– Ilona Kallio
Tarinoiden kerääjä, Valioliigan ääni rajojen ulkopuolelta.
