Liverpoolin voitokas derbyilta Anfieldilla – Jotan maali sytytti kaupungin liekkeihin
Merseyside – nimi, joka ei ole vain karttapaikka, vaan sydänääniä, historiaa ja jalkapalloa tiilitalojen katujen kolossa. Se on joki, joka jakaa kaupungin, mutta yhdistää intohimon. Ja keskellä kaikkea tätä kuuluu eilen illalta yksi ääni ylitse muiden: Anfieldin pauhu, joka julisti – ainakin toistaiseksi – kummalla puolella kaupunkia jalkapallo elää kirkkaimmin.
Anfieldilla ei eilen pelattu tavallista ottelua. Se oli Merseysiden derby – tuo ikiaikainen yhteenotto, jossa mikään muoto tai taulukko ei määritä lopputulosta. Se on enemmän kuin peli. Se on taistelu sielusta. Ja se oli Liverpool, joka kirjoitti uuden luvun kaupungin tarinaan yhdellä ainoalla, mutta sitäkin tärkeämmällä maalilla.
Sankarin viitta laskeutui tällä kertaa Diogo Jotan harteille. 36. minuutilla hän näki mahdollisuuden, joka ei huutanut – se kuiskasi. Siinä, aivan rangaistusalueen rajalla, oli hetki. Jota nappasi pallon, nosti katseensa ja liikkui kuin tarujen sankari. Harhautus sinne, nyökkäys tänne – ja pallo verkkoon. Yhtäkkiä aikaa ei ollut enää olemassa. Anfield räjähti kuin olisi itse maa huutanut ilosta.
Se hetki ei ollut yksi maali. Se oli tunne. Se oli historia. Se oli vuosikymmenten kipu, ylpeys, rakkaus.
Everton ei tullut poikkioppipoikana. Ei, he taistelivat. Muistuttivat, miksi hekin ovat osa tätä ikuista kertomusta. Doucouré ja Onana ryskivät keskikentällä kuin tuulenpieksämä meri, mutta Liverpoolin puolustus seisoi kuin muuri. Van Dijk – tuo puolustuksen majakka – ei horjunut edes aallon iskuista. Ja Alexander-Arnold, hän tanssi oikealla laidalla kuin koska tahansa koko kansan lempipoika, vähän virheille altis, mutta aina sydämellä ja riskillä pelissä mukana.
Mielenkiintoista oli myös nähdä kapteenin roolin ilman nauhaa astuneen Jordan Hendersonin suorituksen. Hän ei juonut pokaaleista, mutta hänen kenttäkomennossaan kuului tietynlainen isällinen ääni – kuin sanaton viesti, että punainen pysyy korkealla, vaikka kevät toisikin haasteita.
Liverpool nappasi voiton, joka oli enemmän kuin kolme pistettä. Se oli muistutus. Se oli kannanotto.
Valioliigan kärjessä – mutta kuinka kauan?
Nyt, Valioliigan johdossa 12 pisteen etumatkalla, punainen puoli Merseysidesta katsoo kevääseen toiveikkaana. Arsenal jää toistaiseksi taakse – kirkas, mutta epävarma. Valmiina taistelemaan, mutta pystyykö se enää haastamaan suurimman?
Ja kun stadion hiljeni yössä, laulut vaikenivat pubien paksuihin seiniin, tunnelma ei karissut. Siellä se jäi ilmaan, leijumaan: tämä oli enemmän kuin peli. Tämä oli tunnustus identiteetistä. Liverpool ei vain voittanut – se kertoi tarinan, jonka kuulivat jopa ne, jotka eivät olleet paikalla.
Rashfordin paluu valoon
Mutta ei tämä ilta ollut yhden näyttämön show. Etelämpänä kentällä loisti toinen tähti. Marcus Rashford – pelaaja, jonka uran tarina on kuin Shakespearen käsikirjoittama näytelmä – nousi valoihin uudelleen. FA Cupin kahden maalin jälkeen hänen tarinastaan tuli vielä kirkkaampi, vielä henkilökohtaisempi.
- Morgan Rogersin millintarkka keskitys
- Rashfordin kosketus ja viimeistely
- Yleisön reaktio – tunne paluusta
Brightonin puolustus ei ollut valmis, kun Rashford syöksyi eteenpäin toisen jakson alkuhetkillä. Siitä, yhdellä kosketuksella, pallo päättyi verkkoon. Se ei ollut pelkästään hieno hetki – se oli todiste siitä, että hän on palannut. Ei ehkä koskaan täysin hävinnytkään, mutta nyt hänen äänensä kuului taas selvästi.
Marco Asensio lisäsi toisen maalin – rauhallisen kaaren kuin runoilijan viimeinen säe. Ja kun Donyell Malen sinetöi ottelun loppulukemat lisäajalla, tuntui Aston Villan olevan pelistä poissa jo ennen pillin viimeistä vihellystä.
He eivät pelanneet huonosti, mutta he eivät saaneet tarinaansa kuuluville. Niin käy joskus, kun vastassa on joukko pelaajia, jotka hetkellisesti tuntuvat kohtalon lähettiläiltä.
Jokainen kierros luo tarinoita
Valioliigan 30. kierros oli yhtä kuin:
- Draamaa
- Tunnetta
- Oivalluksia
Alexander Isak viimeisteli upeasti Newcastlen väreissä, Sandro Tonali ratkaisi pisteet muualle – jokainen hetki muistutti siitä, että vaikka tämä on urheilua, se on samalla tarinankerrontaa. Ja tarinat syntyvät niissä hetkissä, kun sydän ohittaa taktiikan ja tunne valtaa tilan.
Derbyjä pelataan viikoittain, pisteitä jaetaan joka kierroksella. Mutta jotkut illat, kuten tämä, jäävät ihon alle. Niihin palataan kuten vanhoihin lauluihin – ei siksi, että ne voittivat, vaan koska ne tuntuivat.
Ja juuri siksi me katsomme. Siksi me elämme mukana.
– Lumi Väisänen
Urheilun tarinankertoja, joka uskoo että jokainen maali on kuin viisaus, joka osuu suoraan rintakehään.
