Aston Villan toivon kipinä elää yhä – Unai Emery uskoo vielä ihmeeseen PSG:tä vastaan
Pariisi keskiviikkoiltana oli kaikkea muuta kuin vain taustakuvana jalkapallo-ottelulle. Keväinen ilta, Eiffel-tornin kultainen hohde, ja ilmassa sellainen tiheä odotus, joka tuntuu melkein sähköiskuna iholla. Kaikki oli valmiina suurelle tarinalle – eikä se jättänyt saapumatta.
Paris Saint-Germain sai illan näyttämään siltä kuin kohtalo olisi kirjoitettu niiden nimissä. Kolme maalia, jokainen kuin naulanveto arkkuun, ja englantilainen Aston Villa jäi 3–1-tappion myötä katsomaan Pariisin valoja kuin unelmaa, joka liukui käsistä juuri, kun siihen oli ulottumassa. Mutta siinä missä moni näki illan viimeisessä maalissa sinetin, Unai Emery näki jotain muuta.
Ei päätepistettä. Vaan alun.
”Se ei muuta tilannetta suuresti,” Emery totesi stadionin jälkikaiuissa, ääni hiljainen mutta täynnä varmuutta. Ja vaikka hän kuulosti enemmän runoilijalta kuin valmentajalta, siinä oli jotain lumoavaa – kuin muistutus siitä, että joskus tärkeimmät pelit voitetaan vasta hämärän laskeuduttua.
Aston Villa, tuo Birminghamin ylpeys, oli ollut kuin sankaritarinan ensimmäisessä luvussa: toivoa, säkenöintiä, ja sitten isku – PSG:n kolmas maali, joka osui kuin salama keskiyön hiljaisuuteen. Silti, tappiossakin piilee vimmaa, ja siinä missä osa näki haudan, Emery näki oven.
Kohti seuraavaa lukua
Villa sai muistutuksen siitä, miten syvälle jalkapallo voi iskeä. Mutta se sai myös todisteen siitä, että se pystyy vastaamaan – ainakin hetkittäin – maailman rikkaimpien joukkueiden rytmiin.
- PSG:llä on tähtikattaus
- Öljyrahaa
- Unelmat tehtaan hihnalta
Mutta Villa? Villa tuo pöytään jotain muuta: tarinan, kipinän, ja taistelutahdon, jota ei rahalla osteta.
Unai Emery tietää miltä tuntuu kulkea pitkät tiet. Hän ei ole noviisi. Hän on ollut finaaleissa, juhlinut, särkynyt. Nyt hän näkee, että tämä Villa-joukkue kasvaa. Ja mitä enemmän se saa tuntumaa Euroopan jättiläisiin, sitä vakaammin se alkaa itse kävellä niiden rinnalla – tai jopa niiden ylitse.
”Meillä oli mahdollisuus parempaan, mutta Villa Parkissa meillä on mahdollisuus näyttää se parempi versio itsestämme,” Emery sanoi – yksinkertaisesti, mutta painavasti.
Toinen näytös kotikentällä
Seuraavaksi pelataan Birminghamissa. Villa Parkissa. Paikassa, jossa lehterit nielevät meteliä ja hehkuvat hetkissä, joissa historiaa kirjoitetaan. Kahden maalin tappio näyttää raskaalta, mutta jos jalkapallo olisi matematiikkaa, miksi me rakastaisimme sitä niin kiihkeästi? Tämä laji ei elä säännöissä vaan poikkeuksissa.
Istanbulin ihme, La Coruñan nousu – historia on täynnä tapauksia, joissa järki ei riittänyt selitykseksi.
Ehkä Emery ei olekaan pelin erikoismies vain taktiikan takia. Ehkä hän on matkanjohtaja tarinoille, jotka vaativat kipua saavuttaakseen kauneuuden. Hän ei etsi pelkästään voittoa – hän etsii matkaa, joka muistetaan vielä silloinkin, kun tulokset ovat vain numeroita pölyisissä kirjoissa.
Toivo ei ole kadonnut
Niinpä – joo, PSG painoi kolmannen maalin. Ja joo, Aston Villa on alakynnessä. Mutta ottelupari ei ole ohi.
Ei vielä.
Seuraava osa näytellään kotiyleisön edessä. Siellä, missä Villa voi sytyttää vielä yhden kerran. Ei siksi, että sen olisi pakko voittaa. Vaan siksi, että silloin syntyy niitä tarinoita, joita me kerromme vielä vuosien päästä.
- Hetkiä, joina urheilu ei ollut vain urheilua
- Se oli uskoa, kipua, iloa
- Yhden illan verran jotain lähellä kuolemattomuutta
Yksi ottelu. Kaksi maalia. Valtava mahdollisuus.
Ja juuri siksi se on vielä täysin mahdollinen.
– Saga Väisänen
Urheilu ei ole lukuja – se on tarinoita.
