Arsenalin mestaruusunelma murskautui taas tärkeässä ottelussa Crystal Palacea vastaan

Jos jalkapallo olisi antiikin runoa, keskiviikkoilta Emiratesilla olisi ollut tragedian huipennus. Sellainen hetki, jolloin jokainen huuto katsomossa kaikuu vielä seuraavana aamuna korvissa; ei vain pettymyksestä, vaan siitä syvästä tunteesta, että oltiin niin lähellä – liian lähellä – jotakin suurta.

23. huhtikuuta 2025 Arsenal asteli kentälle kuin kohtaloaan vastaan. Kaikki näytti heti alussa hyvältä: valot loistivat, kotiyleisö lauloi, ja mestaruusunelma tuntui hengityksen päässä.

Mutta sitten, kuten niin monta kertaa aiemminkin, tarina muuttui.

Ensimmäinen näytös: Toivo syttyy

Ottelu ei ollut ehtinyt kunnolla edes käynnistyä, kun Martin Ødegaard jo upotti vapaapotkunsa korkealle ilmaan. Se leijui kauniisti, kuin jokin paremmasta maailmasta lähetetty viesti. Ja siellä odotti Jakub Kiwior, puolalainen toppari, joka näytti hetken ajan olevan enemmän myytti kuin mies. Pusku sisään, juhlat käyntiin – ja Emirates uskoi taas.

Toinen näytös: Vieraiden vastaus

Mutta kuten kaikissa sankaritarinoissa, helpolla ei päästä. Crystal Palacen Eberechi Eze livahti taka-alalta framille, ja millä tavalla. Tilanne näytti viattomalta, mutta hetken kuluttua sata Arsenal-fania oli kädet päässä ja katse tyhjyydessä – Ezen tykki kaukaa painui tolpan kautta sisään eikä jättänyt David Rayalle pienintäkään mahdollisuutta.

Yhtäkkiä peli oli tasan ja tunnelma muuttui. Kentällä alkoi tuntua siltä, että kello ei enää tikitä normaalilla tavalla. Kaikki oli odottamista – seuraavaa virhettä, seuraavaa toivon pilkahdusta.

Kolmas näytös: Illan kaunein hetki

Leandro Trossard ei tullut katsomaan sivusta. Ennen taukoa hän nappasi pallon, liikkui kevyesti kuin varjo, ja upotti sen Palacen maaliin tavalla, joka sai Emiratesin hetkeksi unohtamaan kaiken muun. Flamencoa, sielua, vimmaa – se oli maali sekä kaunis että katkera, kuin rakkauskirje, jonka lähetät jo tietäen, ettei vastausta tule.

2–1 Arsenalille. Kohti taukoa marssittiin taas unelmat kourassa.

Viimeinen näytös: Kaatunut toivo

Toisella puoliajalla peli tiukentui. Molemmat joukkueet taistelivat hämärtyvässä illassa samoilla säännöillä – epätoivo vastaan toivo. Sitten tuli virhe. Yksi huono syöttö William Salibalta, pieni arka askel – ja Crystal Palacen Jean-Philippe Mateta ei jättänyt sitä hyödyntämättä.

Hänen nostonsa Rayn yli ei ollut pelkästään kaunis – se oli kuolinisku. Se oli se hetki, jolloin ymmärsi, että tämäkin ilta jää matkan varrelle unohduksiin, ellei ehkä kivuliaaseen muistoarkistoon.

2–2. Eikä enempää enää tullut.

Epilogi: Kun unelma jää vielä kerran kesken

Yksi piste. Se ei ehkä kuulosta paljolta, mutta joskus yksi piste on kaikki, mitä et voi enää saada takaisin. Arsenal on nyt 12 pistettä Liverpoolia perässä, ja kausi käy kohti loppuaan.

Tämä ei ollut pelkästään pelitulos. Se oli askel väärään suuntaan silloin, kun kaikki oli pelissä.

Mutta niin se menee. Jalkapallo ei ole pelkästään peli – se on kokoelma tarinoita, jotka eivät aina saa onnellista loppua. Se on kauhua, kauneutta ja kylmiä väreitä. Se pakottaa uskomaan ja sitten, raakoina iltoina kuten tämä, vie uskon pois.

Silti: seuraava peli tulee. Uusi tarina alkaa. Ja vaikka Arsenal jäi tällä kertaa taas ilman, fanit huutavat yhä. Sillä joskus kruunu ei ole siinä, mitä voitat – vaan siinä, että uskalsit yrittää.

Ja Arsenal? Se on yhä se poika, joka kurkottaa kohti aurinkoa. Ehkä ensi kaudella hän oppii lentämään.