Chelsean voitokas nousu Konferenssiliigan finaaliin – sininen liekki syttyy Euroopan yössä
Lontoo – tuo sumuinen metropoli, jossa historia huokuu kivimuureista ja Thames virtaa yhtä tyyynesti kuin vuosikymmeniä sitten. Torstaina illan hämärtyessä Stamford Bridgellä oli kuitenkin väreilyssä jotain aivan muuta kuin rauhaa. Siellä, keskellä sinivalkoisten huutoja ja jalkapallohistorian painoa, Chelsea ei vain pelannut ottelua – se marssi kohti kohtaloaan.
Chelsea Football Club, tuo Lontoon lännen siniverinen, on jälleen Euroopan lavaa askeleen päässä kirkastamasta. Torstai-illan voitto Djurgårdenista ei ollut jalkapallon historiaan jäävä ilotulitus – mutta siinä oli kaikki, mitä tarina tarvitsee: tiukkaa taktista hallintaa, ripaus sankaruutta ja ennen kaikkea määrätietoisuutta. Chelsea voitti toisen osaottelun 1–0 ja eteni Konferenssiliigan finaaliin yhteismaalein 5–1.
Ottelun ainoan maalin teki keskikentän sitkeä työmyyrä, Kiernan Dewsbury-Hall. Hän joka pelaa yleensä muiden loistossa, huokui tällä kertaa itse valoa. Minuutti ennen puoliaikaa hän sai pallon jalkaansa ja lähetti sen verkkoon – ja Stamford Bridge, tuo sininen pyhättö, räjähti ilosta.
Tämä ei ollut huumaavaa jalkapalloa – ei kikkoja sateena, ei viiden maalin trilleriä – mutta se ei ollut olennaista. Tämä Chelsea ei ole vanhan ajan Chelsea. Ei ole Drogbaa kiitävänä lohikäärmeenä, ei Lampardia johtamassa joukkoja kuin taistelukenttäkenraali. Tämä on uusi Chelsea. Nuori, nälkäinen, vielä hieman etsivä – mutta nyt se on finaalissa.
Real Betis odottaa
Ja siellä odottaa Real Betis.
Andalusialainen vihreä-valkoinen hurma, jonka pelissä sykkii Sevillan sydän ja flamencon rytmi. Betis ei tule puolustamaan – he tulevat tanssimaan. He tulevat hyökkäämään niin kuin vain eteläeurooppalaiset osaavat:
- improvisoiden
- yllätyksiä viljellen
- pallon kautta elämää hengittäen
He eivät aio pelata varman päälle – he aikovat vaikuttaa.
Mutta juuri tällaisia vastustajia vastaan Chelsealla on tilaisuutensa. Kun vastustaja tanssii, englantilainen joukkue voi iskeä:
- tarkasti
- tahdottomasti
- kylmän viileästi
Juuri niin kuin Chelsea osaa silloin, kun kaikki on vaakalaudalla.
Marescan projekti
Valmentaja Enzo Maresca on ollut tämän uuden Chelsea-tarinan ohjaaja. Hän ei ole hakenut suurta spektaakkelia, mutta hän on rakentanut perustan: joukkueen, joka tietää miten voittaa. Kauden aikana Chelsea on kasvanut paljon. Moni epäili – eikä syyttä. Tämä ei ole ollut helppo matka. Kauden varrella on ollut kuoppia, etsintää ja jopa identiteettikriisejä.
Mutta yksi asia on käynyt selväksi: tämä joukkue uskoo itseensä. Ja se usko, se ei synny voittojen perusteella vaan siitä, miten nouset tappioiden jälkeen.
Kohtalon finaali
Nyt Chelsea on jälleen askeleen päässä eurooppalaisesta kruunusta. Se ei ole ehkä Mestarien liigan kirkkaimpia seuroja tällä hetkellä, mutta Konferenssiliigan voitto olisi statement – merkki siitä, että tämä uusi Chelsea ei ehkä tunnu vielä myyttiseltä, mutta se on matkalla sinne.
Toukokuun 29. päivän finaalista ei ole tulossa vain peli – siitä tulee spektaakkeli. Kulttuurit, pelityylit ja unelmat törmäävät. Ja siellä, sen kaiken keskellä, Chelsea voi nousta jälleen parrasvaloihin tarinana, jota kerrotaan vielä vuosienkin päästä. Ei pelkästään voiton vuoksi – vaan koska he uskalsivat uskoa uuteen lukuun.
Yksi ilta. Yksi voitto. Yksi mahdollisuus sytyttää sininen liekki taivaanrannalle.
Ehkä siitä liekistä tulee legenda.
