Tottenhamin uskomaton matka: Miten Ange Postecoglou yhdisti rikkoutuneen joukkueen ja herätti uuden toivon
Jos joku olisi kauden alussa sanonut, että Tottenham taistelee Eurooppa-liigan finaalipaikasta samaan aikaan, kun se keikkuu Valioliigan tyvipäässä, moni olisi pyöritellyt päätään. Mutta tässä sitä ollaan – chaotic mutta toiveikkaana. Ja kaiken keskellä seisoo yksi mies, joka ei ole horjunut myrskyssä – Ange Postecoglou.
Vastatuulessa kasvanut luottamus
Australialaisvalmentaja ei ehkä ole ollut kaikkien mieleen alusta asti. Häntä on moitittu riskialttiista peliotteestaan, kyvyttömyydestä joustaa taktisissa valinnoissaan, ja joskus jopa ylimielisyydestä. Mutta hänen joukkueensa – se seisoo hänen rinnallaan kuin vuori.
”Angesta on tullut meille kuin isä, ehkä jopa isoisä,” sanoo keskikentän moottori Yves Bissouma hymyillen. ”Hän seisoo meidän takanamme, tuli voitto tai tappio. Hän ei näe meitä epäonnistujina, vaan ihmisinä, joihin hän uskoo – ja se tunne on tarttuva.”
Haasteet eivät pysäyttäneet Spursia
Kauden aikana Spurs on joutunut painimaan loukkaantumisten kanssa – välillä on tuntunut siltä, ettei joukkueelta löytynyt edes yhtä täyttä avauskokoonpanoa terveinä. Silti Postecoglou ei ole horjunut linjoillaan. Pelitavassa ei ole otettu taka-askeleita, ei edes pahimpina hetkinä.
”Se pelityyli ei ole helppo,” myöntää Bissouma. ”Mutta nyt me ymmärrämme sitä. Me ollaan kasvettu sen mukana. Emmekä ole koskaan menettäneet uskoamme Angeen. Hän teki meille selväksi, keitä me olemme – ja siihen on ollut helppo tarrautua, vaikka kaikki muu on ollut epäselvää.”
Todellisen joukkueen merkitys
Tottenhamin joukkueessa tuntuu olevan jotain, mitä ei ole hetkeen nähty – aitoa sidettä. Se ei synny yhdessä yössä, ei palkkakuiteista tai tähtistatuksesta. Se syntyy, kun kyseenalaistamisen sijaan valmentajaa katsotaan silmiin ja sanotaan: ”Me mennään sun kanssa loppuun asti.”
Kyse ei siis ole vain strategiasta tai pelikirjasta. Kyse on kulttuurista. Ange ei opeta pelaajiaan vain sijoittumaan kentällä – hän opettaa heitä luottamaan toisiinsa ja itseensä. Pelaajat ovat sanoneet, että hänen vaikutuksensa ulottuu pelin ulkopuolelle:
- Hän kuuntelee
- Hän välittää
- Hän ei katoa vaikeina hetkinä
Finaali – enemmän kuin vain ottelu
Finaaliin pääsy Eurooppa-liigassa ei ole siis mikään onnenkantamoinen. Se on tarina pitkäjänteisestä uskosta, jota ei rikkoneet edes tappiot tai epäreilut ottelut. Ja nyt vastassa on toinen epäonnistuneena pidetty suurseura, Manchester United, joka on käynyt läpi aivan yhtä sekavan kauden.
Voittaja ei ole vain Euroopan kenttien uusi mestari – se on selviytyjä.
Mahdollisuus kruunata vuosikymmenen polku
Ja jos Spurs onnistuu voittamaan finaalin? Se ei olisi pelkkä pokaali – se olisi koko vuosikymmenen mittaisen jälleenrakennuksen kruunu.
- Paikka ensi kauden Mestarien liigaan
- Pysyvä kipinä fanien ja pelaajien välillä
- Mahdollisuus haudata vuosien pettymykset
17 vuotta ilman pokaaleja on pitkä aika. Jalkapallossa se on ikuisuus. Mutta ehkä juuri nyt – tällä Ange Postecogloun ryhmällä, joka rakentui enemmän luottamuksesta kuin tähdistä – voi olla se hetki, josta Spurs-fanit tulevat vielä vuosikymmenten päästä puhumaan.
Mistä tämä todella kertoo?
Lopulta kysymys ei ole taktikoista tai lehdistötilaisuuksista.
Kysymys on: riittääkö uskollisuus ja yhteishenki viemään lontoolaisjoukkueen historiaan?
Onko tämä uuden ajan alku – vai vielä yksi katkeransuloinen luku Spursin tarinassa?
Yksi asia on ainakin selvää – tämä joukkue ei horju ennen kuin viimeinen pilli on puhallettu.
