Daniel Håkansin mestaruustarina: Suomalainen siipiratsu hurmasi Puolassa sinivalkoisella sydämellä
Joskus parhaat tarinat tapahtuvat kentän laidalla, ei kentän keskellä. Toukokuun illassa Poznańissa todistettiin sellaista tarinaa, jossa yksi suomalainen pelaaja nousi sankariksi – ei maaliensa tai syöttöjensä takia, vaan siksi, että hän pysyi rinnalla, silloinkin kun ei enää voinut pelata.
Uudessa maailmassa
Kun Daniel Håkans saapui Puolaan, hän kohtasi paljon uutta: tuntematon kieli, vieras kaupunki ja täysin erilainen jalkapallokulttuuri. Siinä missä moni nuori pelaaja hämmentyy, Håkans löysi oman roolinsa – hitaasti mutta varmasti. Hän ei tehnyt kentällä räjähtävää debyyttiä, mutta ansaitsi paikkansa hiljaisella työllä ja vankkumattomalla tahdolla.
Kauden aikana hän:
- pelasi 20 ottelua
- teki yhden maalin
- syötti kuusi muuta
Nämä luvut eivät kuitenkaan kerro koko totuutta. Kentällä Håkans pelasi vahvasti puolustukseen, katkoi syöttöjä, juoksi linjan taakse ja antoi tilaa joukkuetovereilleen ratkaista pelejä.
Käännekohta keväällä
Juuri kun Danielin peli alkoi kulkea kuin kevätsade, tuli äkillinen takaisku: nilkkavamma. Yksi naksahdus ja koko kevät oli vaakalaudalla. Usealle ura voi katketa siinä kohtaa, mutta Daniel ei antanut sen tapahtua. Hän pysyi tiimin mukana:
- osallistui harjoituksiin kentän laidalta
- tuki kanssapelaajiaan pukukopissa
- oli osa finaaliviikkojen yhteishenkeä kentän ulkopuolelta
Joukkue tarvitsi häntä – ei kentällä vaan ihmisenä, pelaajana, joka osoitti, että voittoon tarvitaan enemmän kuin jalat. Tarvitaan sydän.
Kruunu keväälle
Kun Lech Poznań viimein varmisti mestaruuden, Håkans seisoi ylhäällä katsomossa – poissa kentältä mutta sisällä hetkessä. Hän oli mukana kaikessa, mitä se voitto merkitsi. Hän oli elänyt sen kivun, uskon ja ilon. Se oli hänenkin mestaruutensa.
Uusi suomalainen ääni
Suomalainen jalkapallo on muuttumassa. Meillä on ollut:
- Teemu Pukki – maalinsylkijä ja periksiantamaton johtaja
- Glen Kamara – taktinen taikuri keskikentällä
- ja nyt Daniel Håkans – hiljainen siiville nousija
Håkansin tarina muistuttaa siitä, että kaikki sankarit eivät loista spottivaloissa. Jotkut rakentavat periksiantamattomuudella sillan menestykseen. Håkans käytti rikkoutunutta nilkkaansa pysyäkseen mukana ja antoi kaiken, mitä hänellä oli – hengen, tuen ja sydämensä.
Vasta alkusoitto
Poznańin mestaruus oli Lechille voitto. Mutta meille suomalaisille se merkitsi enemmän – se oli osoitus siitä, että suomalainen pelaaja voi loistaa myös ulkomailla, ei pelkästään taitonsa vaan luonteensa ansiosta.
Daniel Håkans osoitti, että mestaruuksia ei voita vain ne, jotka tekevät maalit, vaan myös ne, jotka kestävät hiljaa tuskan ja muuntavat sen voimaksi – yhteiseksi liekiksi. Ja tämä liekki vasta leimahti. Tarina ei ole ohi. Tämä oli vasta osa suuremmasta seikkailusta.
Yksi mestaruus. Yksi suomalainen. Yksi alku.
– Aino-Maija Kotkasaari, SuomiFutis.fi
