Ange Postecogloun Spursin tarina: Mestaruus joka johti yllättäviin potkuihin
Kuvittele tämä: ilotulitukset leimuavat Lontoon yllä, fanit laulavat kurkut käheinä, ja kultainen pokaali kimaltelee tähtien alla kuin muinaisen kuninkaan kruunu. Tottenham Hotspur on juuri voittanut Eurooppa-liigan – ensimmäinen pokaali sitten vuoden 2008. Seura, joka on tunnettu lähes-voitoistaan ja katkerista pettymyksistään, on vihdoin saanut jotakin, mistä pitää kiinni.
Sen kaiken keskellä seisoo Ange Postecoglou. Hymyilee, mutta ehkä jo silloin epäilee, ettei tämä tarina lopu onnellisesti.
Hyvästit ilman juhlia
Perjantai, 6. kesäkuuta. Tottenhamin johto täräyttää uutisen, joka iskee kuin jäävesi niskaan: Postecoglou on potkittu. Kyllä, juuri hän, joka johti Spursin Eurooppa-liigan mestariksi vain muutamia viikkoja aikaisemmin. Ei juhlapuheita, ei kiitoskierrosta – vain kuiva, virallinen lausunto. Pokaaliin ei voi tukeutua, sanotaan. Tunne on hyvä kaapissa, mutta sarjataulukko ei anna anteeksi.
Tältä tuntuu, kun jalkapallon maailma näyttää miekkaa sen sijaan, että kumartaisi.
Toukokuu oli euforinen. Spurs kukisti Manchester Unitedin Eurooppa-liigan finaalissa ja Lontoo värjäytyi sinivalkoiseksi kuin juhannusyö. Pubeissa ilo virtasi oluen mukana, fanit itkivät kevyesti, ja joku lauloi, että 17 vuoden kuivuus oli viimein ohi. Uskomaton hetki – ja sitten täysin yllättäen, se kääntyy tragediaksi.
Menestystä väärässä paikassa
Tässä piilee se ristiriita, joka ei jättänyt seuraa rauhaan: samalla kun joukkue tanssi Euroopan kentillä, se konttasi Valioliigassa. Kauden lopputulos? Sija 17 – juuri ja juuri säilyttäen paikkansa sarjassa.
Spurs oli Euroopan sankari ja Englannin altavastaaja, mutta pahimmillaan myös suuri pettymys. Joukkue, joka taisteli pokaalista, näytti liigassa väsyneeltä ja pelokkaalta – kuin kaikki energia olisi varattu suurempiin esiintymisiin.
Se oli kuin olisi voittanut olympiakultaa ja unohtanut ilmoittautua paikallisen seuran treeneihin. Kuinka voi sama miehistö olla sekä sankari että syntipukki? Siinä kysymys, johon tuskin edes Postecoglou löysi vastausta.
Tulokas, jolla oli tarina
Vuonna 2023 saapui Lontooseen australialainen manageri kreikkalaisilla juurilla. Ange Postecoglou – ei Valioliigan kirkkaimpana pidetty nimi, mutta mies, joka toi mukanaan menestystä Celticistä ja uudenlaista intohimoa Tottenhamin penkille.
Hän rakensi joukkueeseen modernia rosoa ja tahdonvoimaa. Tulosta syntyi – mutta ehkä väärään paikkaan, tai väärään aikaan.
Tottenhamin ikuinen kirous
Tottenhamin historia on täynnä hetkiä, jolloin ilo jää hetkelliseksi. Sankaruus vaihtuu nopeasti symboliseksi epäonnistumiseksi. Seura tuntuu olevan kuin Odysseus – palaamassa kotiin vain huomatakseen, että palatsi on jo vallattu.
Fanien reaktiot ovat ristiriitaisia. Osa kokee vääryyttä tapahtuneessa ja uskoo, että mestaruus pitäisi palkita, ei rangaista. Toiset muistuttavat, että sarjataulukko on Englannissa totuuden korkein muoto:
- Ulkomainen voitto lämmittää hetken
- Huono sijoitus Valioliigassa painaa enemmän
Hiljainen lähtö
Postecoglou on pysynyt hiljaa. Ehkä hän miettii niitä hetkiä, kun fanit huusivat hänen nimeään ja pokaali nousi ilmaan. Ehkä hän ajattelee: ”Minä tein tämän heidän puolestaan.” Ja ehkä hän myös tietää, että juuri se voitto maksoi hänelle kaiken muun.
Tottenham jatkaa eteenpäin – uuden managerin johdolla, uusilla ideoilla. Ehkä käytännöllisemmillä, ehkä vähemmän romanttisilla.
Mutta nyt, kun pöly laskeutuu Valioliigan kentiltä ja Eurooppa-liigan pokaali kiiltää kerhotalon vitriinissä, on selvää: jotain ainutlaatuista menetettiin.
Jälkikaiku, joka jää elämään
Postecoglou ei ollut täydellinen. Mutta hän antoi Spursille hetken, joka tuntui sadulta. Ehkä hänen nimensä katoaa uutisvirrasta nopeasti, mutta:
- Se saattaa elää vuosien päästä jossain keskustelussa
- ”Muistatko sen kreikkalaisen?” joku sanoo
- ”Se, joka toi meille sen pokaalin.”
Ja ehkä, eräänä kirkkaana yönä, se hetki tuntuu taas voitolta – vaikkei se enää maistu samalta ilman häntä.
