KuPS kirjoittaa historiaa Mestarien liigan kynnyksellä – Savon ylpeys valmiina eurokentille

Kuvittele hetki. Kallaveden pinnasta kajastuu illan hiljaisuus. Jossain loiskahtaa vene, tuulen humina heittää viimeiset kevätkukat kohti järveä. Ja keskellä tätä kaikessa rauhassa elävää Savon sydäntä, sykkii jotakin suurta – jotakin, jota kutsumme jalkapalloksi, ja tänä kesänä sen nimi on KuPS.

Kuopion Palloseura on nimittäin saanut kutsun estradille, jolle sen mustakeltainen sukupolvi ei ole ennen astunut: Mestarien liigan karsinnat. Ensimmäinen haaste tulee Moldovasta – FC Milsami Orhei.

Ja tämä, rakkaat lukijat, ei ole vain peli. Se on alkuunpanijan laulu. Se on se hetki, jolloin kylän tarinat muuttuvat legendoiksi.

Vanha tuttu, uusi asetelma

Heinäkuun 8. tai 9. päivä Väre Areena elää historian hetkeä. Ei ole koskaan ennen nähty pääsarjatason Mestarien liiga -ottelua tällä pohjois-savolaisella nurmella. Ja nyt se tapahtuu – ensimmäistä kertaa, ensimmäinen askel.

Vastassa on tuttu nimi: Milsami. Vuonna 2022 he taipuivat KuPSin käsittelyssä Konferenssiliigan karsinnoissa, maalein 6–3. Se oli riemujuhla, kyläkarnevaali, jonka villi energia levisi torikahviloihin ja kylänraitille vielä viikkoja myöhemmin.

Mutta kuten kaikissa kunnollisissa tarinoissa, entinen voitto ei takaa tulevaa. Milsami palaa nyt kentälle eri joukkuena – tuoreeltaan Moldovan mestarina, suorana selkänojana ja kunnianhimoisena vastauksena vuodelle 2022. Tämä ei ole heidän nostalgiamatkansa, vaan heidän mahdollisuutensa revanssiin.

Kaksi pelaa, tuhannet hengittävät mukana

KuPS ei enää ole vain itäsuomalainen seura. Se on ilmiö. Se on toivo, joka kiipeää Veikkausliigan kentiltä yhä korkeampiin pilviin, sinne missä eurooppalaiset suurjoukkueet ylettyvät hengittämään ohutta ilmaa.

Päävalmentaja Toni Korkeakunnas ei ole enää vain miehistön pää – hän on mies, joka on kokenut mestaruuden. Hän tietää, miltä tuntuu, kun viimeinen kierros tekee joukkueestaan voittajan. Ja nyt, hän pukeutuu uuteen rooliin: eurokenttien johtajaksi.

Kentällä KuPSilla on nimet, jotka jo nyt seisovat kansainvälisten huutojen porteilla:

• Petteri Pennanen johtaa keskikenttää kuin hallitsija kruunussa.
• Pyry Soiri on kentän nälkäinen kettu – valmis iskemään tilaisuuden hetkellä.
• Johannes Kreidl toimii viimeisenä linnakkeena – portinvartijana, jonka käsien varassa voi levätä joukkueen kohtalo.

Jokainen hetki kuin viimeinen

Ensimmäinen osa käydään Väre Areenalla 8.–9. heinäkuuta ja toinen Moldovassa viikkoa myöhemmin, 15. tai 16. heinäkuuta. Mutta aika näiden kahden välillä ei ole vain valmistautumista – se on hiljaista hermostuneisuutta, viimeisten yksityiskohtien hiomista, taktiikan kelaamista yhä uudelleen kuin hyräiltyä unilaulua.

Milsami haluaa enemmän. He eivät saavu Kuopioon turistien tavoin. He tulevat voittamaan. He ovat erilainen yksikkö kuin kaksi vuotta sitten – päättäväisempi, kokeneempi, nälkäisempi.

Mutta niin on myös Kuopion joukkue.

Yksi ottelu, koko kansan hartaus

Kun vihellys kajahtaa ja peli alkaa, jäävät sanat taakse. Kentällä puhuu liike, kipu, intohimo ja rytmi, jonka tuntee niin pelaaja kuin penkkiurheilija. Pöly nousee, ja hetken ajan kaikki tuntuu mahdolliselta.

Jos KuPS raivaa tiensä jatkoon, se ei ole vain urheilullinen saavutus – se on viesti siitä, että jalkapalloromantiikalla on kodinrakennuslupa myös Suomen sisävesillä.

Tämä ei ole loppu, tämä on alku

Suomi ei ole koskaan ollut jalkapallojätti, mutta tänä kesänä meillä on jälleen mahdollisuus olla pieni suuri. KuPS kantaa mukanaan menneitten vuosien toivoa, tuhansien kannattajien unelmia – mutta ennen kaikkea se kantaa mahdollisuutta muuttaa suomalaisen seurajalkapallon tarinan suuntaa.

Väre Areena ei ole nyt vain stadion. Se on näyttämö. Ja siinä näytelmässä ei lausuta vain repliikkejä – siinä tehdään historiaa.

Joten ei ole meidän tehtävämme vain katsoa. Meidän tehtävämme on uskoa. Laulaa mukana, seistä takana, silloinkin kun peli keinuttaa riskin ja toivon rajalla.

KuPS on nyt siinä paikassa, jossa tarinat alkavat.
Ja jos kaikki sujuu, kesän kuumin nousu ei tapahdu lämpömittarissa – vaan mustakeltaisessa peliasussa, keskellä suomalaisen jalkapallon yötä ja unelmaa.

– Iiris Aalto
Sanataituri, joka seisoo kentän laidalla, sydän täynnä peliä ja katse kohti tähdistöjä.