KuPSin euroseikkailu alkaa Moldovasta – matkalla vastassa Balkanin jätti ja Kazakstanin tulivoima

Jossain päin Eurooppaa, suuressa huoneessa täynnä jännitystä ja välähdyksiä, aikaa voi melkein koskettaa käsin. Hopeiset laput – ne pienet paperinpalat, jotka määrittävät koko kauden suunnan – pyörivät kuin vanhojen jumalten peli. Ja kun ne vihdoin pysähtyvät, yksi nimi on selvänä edessämme: Kuopion Palloseura. KuPS. Ja nyt on heidän vuoronsa kulkea kohti tuntematonta – Euroopan kentät kutsuvat.

Tällä kertaa arpa heittää kuopiolaiset kohti Moldovaa. Vastassa karsintojen ensimmäisessä vaiheessa on Milsami Orhei, mystinen nimi Itä-Euroopan jalkapallomaailmassa. Jos KuPSin joukkue, Jarkko Wissin komentamana, selviää tästä savuisesta alkusoitosta kunnialla, näkymä kirkastuu – mutta samalla vaikeutuu. Seuraavaksi vastassa voi olla joko slovenialainen Olimpija Ljubljana tai kazakstanilainen Kairat Almaty. Kaksi hyvin erilaista polkua, mutta molemmat vaativat täyden panoksen koko seuralta.

Milsami Orhei: Moldovan hiljainen myrsky

Papereissa Milsami ei ehkä kiinnitä suurta huomiota. Mutta niille, jotka seuraavat eurooppalaista jalkapalloa tarkemmin, tiedossa on vaarallinen vastus. Tämä orheilainen seura, syntynyt Dniestr-joen varrella, ei pelaa koreasti – mutta he voittavat. Taktiset, kovapäiset ja ovelat kuin metsässä liikkuvat saalistajat.

Vuonna 2015 he pokkasivat Moldovan mestaruuden, ja siitä lähtien he ovat hiipineet eurokentillä kuin varjo: pelottavan arvaamattomina, juuri oikealla hetkellä iskevänä voimana.

Tämä ei ole ottelu, jossa taide ja luovuus pääsevät valloilleen – tämä on taktinen taistelu. Ja KuPSin on kaivettava esiin sisäinen soturinsa – ei vain jaloilla, vaan myös sielulla.

Olimpija Ljubljana: Balkanin jalkapallon sydän

Jos KuPS pääsee Moldovan tiilisavisten stadionien ohi, katse siirtyy Ljubljanaan. Slovenian pääkaupungin joukkuetta, Olimpija Ljubljanaa, ei turhaan kutsuta maan jalkapallon ylpeydeksi. Heidän vihreä-valkoinen peliasunsa tunnetaan kurinalaisuudesta, liikkeestä – ja sielusta, joka sykkii läpi Balkanin historian.

Heidän kotikenttänsä Stožice ei ole vain stadion – se on amfiteatteri, jossa fanien huuto sekoittuu esi-isien ääniin. Tämä on paikka, jossa peli ei ole vain urheilua, vaan osoitus identiteetistä ja perinteestä.

Ja mielenkiintoiseksi tämä tarina muuttuu myös suomalaisittain: Olimpijan valmennustiimissä vaikuttaa Ramiro Muñoz – nimi, jonka moni tunnistaa Pikkuhuuhkajien taktiikka-arsenaalista.

Peli heidän kanssaan ei ole vain fyysinen, vaan myös henkinen kamppailu. Kuin shakkia: kumpi tekee ensin väärän siirron?

Kairat Almaty: Silkkitien soturit

Toinen mahdollinen vastustaja on Kairat Almaty – joukkue Kazakstanin sydämestä. Melkein 6000 kilometrin päässä Kuopiosta, mutta aivan liian lähellä, jos ajatellaan kunnianhimosta sykkivää eurotaivalta.

Kairat ei ole mikään hajanainen kokoonpano: heidän ryhmässään soi Keski-Aasian energia, slaavilaiset juuret ja lattari-rytmi. Kentällä se tarkoittaa:

• arvaamattomia hyökkäyksiä
• fyysistä kestävyyttä
• taktista vahvuutta

Eikä kyse ole vain taidosta. Ottelu Almatyssa olisi KuPSille myös logistinen haaste: pitkä matka, aikaero, outo ilmasto ja ruumiin painava väsymys. Kenttä itsessään olisi kuin linnoitus, eikä vastassa olisi pelkästään yksitoista miestä, vaan itse olosuhteet.

KuPS: Ei enää altavastaaja vaan haastaja

Mutta yksi asia on varmaa: KuPS ei ole enää pieni seura, joka vain toivoo hyvää arpaa. Ei enää. Viime vuosien eurotaistelujen jälkeen tämä kuopiolainen joukkue tunnetaan paitsi rohkeudestaan ja kurinalaisuudestaan, myös siitä, että se todella kuuluu näille kentille. He eivät pelkää. He pelaavat voittaakseen.

Päävalmentaja Jarkko Wiss on rakentanut joukkueen, joka yhdistää taktiikan ja tunteen, teknisen osaamisen ja sydämen. Tämänkaltaisissa otteluissa ei riitä, että ymmärtää pelikirjaa – pitää myös uskoa siihen, että nimettömämpi voi lyödä juhlitun. Että suomalainen klubi voi raivata tiensä lohkovaiheeseen ilman isojen maiden tukiverkkoja.

Tästä se alkaa

Nyt on kesäkuu, ja Kuopio lepää vielä illan usvan alla. Mutta se ei ole pelkkää usvaa. Se on merkki. Jokin on hereillä. Seikkailu, josta jokainen pelaaja on unelmoinut, seisoo oven takana.

KuPSin euroseikkailu ei ole pelkkä reissu pitkien lentojen ja vierasotteluiden sarjassa. Se on mahdollisuus kirjoittaa historiaa. Mahdollisuus osoittaa, että suomalaisessa jalkapallossa palaa tuli – pieni, mutta väkevä. Jos sen antaa kasvaa, se voi sytyttää jopa Euroopan kentät.

Tartu keihääsi, keltamusta. Se ei ole pelkkä ottelu – se on kohtalon peli.

Ja historiankirjoihin jäävät ne, jotka uskaltautuvat soihdun valossa eteenpäin, vaikka matka veisi kuinka kauas.