Manchester Cityn myöhästymiset kertovat kulttuurista joka voi maksaa enemmän kuin miljoonia
Ei mistä tahansa kelloista, vaan niistä, joita tikittää Manchester Cityn pukuhuoneessa – kelloista, joiden mukaan Englannin menestyneimpiin kuuluvan jalkapallojoukkueen pitäisi ehtiä kentälle ajoissa. Aivan kuten jokaisen muun Valioliiga-joukkueenkin. Mutta City ei aina ehdi.
Tällä kertaa he myöhästyivät niin monta kertaa – tarkalleen yhdeksässä ottelussa – että heille kilahti yhteensä 955 000 punnan sakot. Ei ensimmäinen kerta, eivätkä todennäköisesti säkenöivien stadionvalojen alla myöskään viimeinen.
Jos pelien alkaminen venyy minuutilla sieltä, kahdella täältä, se voi kuulostaa yhdentekevältä. 18 minuuttia ja 53 sekuntia viivettä koko kauden ajalta – ei paljoa, eihän? Mutta jalkapallossa, kuten elämässä, sekunneilla on merkitystä. Koko Etihad-stadionin sydän lyö rytmissä, ja pienikin poikkeama siitä saa hermojärjestelmän nykäisemään.
Tämä ei ole pelkkä tarina ajasta – tämä on kertomus Manchester Citystä, joukkueesta, joka on noussut jalkapallomaailman huipulle, mutta jolle aikataulu tuntuu olevan kuin vähemmän tärkeä sääntö, pikku juttu, jonka voi jättää huomiotta.
Hintalappu myöhästymiselle
Viime kaudella samanlaisesta myöhästelystä City maksoi Valioliigalle yli 2 miljoonaa puntaa. Ja nyt uusi sakko muistuttaa: heidän täydellisyyden tavoittelunsa – johon kuuluu kenties viimeisen taktisen ohjeen huutaminen pukukopista juuri ennen avauspotkua – alkaa jo maksaa kunnolla.
Mutta onko 955 000 puntaa sanktio, joka oikeasti sattuu Cityn kaltaiseen superseuraan?
No, kun ottaa huomioon että se olisi kuin meistä moni maksaisi parin kolikon ylinopeussakon… tuskin tuntuu kovin paljoa.
Silti taustalla kaiuttaa toinen, paljon vakavampi kysymys.
115 syytettä: varjo aikataulun takana
Manchester Cityä vastaan on nimittäin edelleen vireillä 115 syytettä taloussääntöjen rikkomisista. Valioliiga lupasi päätöksen alkuvuodesta. Nyt ollaan kesässä. Aurinko paistaa, nurmet viheriöivät – mutta mitään ei kuulu. Samaan aikaan fanit, kilpailijat ja koko jalkapalloyhteisö odottavat kuin kehnoon trilleriin jämähtäneinä:
- Mikä tämä viivytys on?
- Pitkittyneet neuvottelut?
- Ongelmia todisteissa?
- Vai ollaanko aivan toisenlaisen pelin äärellä?
City hyväksyi juuri saamansa sakon mukisematta. Eivät vetäneet, eivät protestoineet. Ehkä se oli peliliike – tai sitten vain sen tunnustaminen, että tämä nyt vain kuuluu pakettiin, kun kansainvälisen jalkapallon kuninkaita ollaan. Miljoona puntaa sinne tai tänne.
Kulttuuri, ei poikkeus
Mutta juuri tämä hiljainen hyväksyntä tekee tilanteesta niin kiinnostavan. Sillä fanit eivät ole tyhmiä. He osaavat lukea rivien väliin. He näkevät glamourin taakse.
- Mikä on se hinta, jolla peli pysyy pelinä?
- Missä kohtaa loistokkuus muuttuu häikäilemättömyydeksi?
- Kun pelit alkavat toistuvasti myöhässä, se ei ole enää sattumaa. Se on kulttuuri.
Jos jokainen ottelu on kuin suuri spektaakkeli, alkaa tuntua siltä, että Manchester City haluaa hallita jokaisen valonsäteen – myös ne, jotka osuvat stadionin kelloihin.
Aika ei armahda
Ja samalla, mitä ikinä lopulta tapahtuu siinä isommassa tarinassa – niissä yli sadassa syytteessä taloudellisesta epäpuhtaudesta – yksi asia on varma: aika ei armahda ketään. Eikä sekuntiakaan saa takaisin.
Vaikka Cityn peli välillä näyttäisi jumalaiselta, mikään ei pelasta siltä ihmisyyden vaatimukselta, jonka ainoina sääntöinä ovat reiluus, vastuu… ja kyllä, joskus vain se, ettei ole myöhässä.
Kun pallo potkaistaan vihdoin kentälle, fanit huokaavat – mutta pieni särö jää. Se särö, josta käy ilmi, ettei peli ole koskaan ihan vain peli.
Ja ehkä juuri se on muistutus meille kaikille: että vaikka tähtiloisto sokaisee, kannattaa aina katsoa varjoihin. Sillä siellä ne todelliset tarinat lopulta asuvat.
— Veera Koskinen
Urheilun tarinankertoja, valaistuksien ja viivästysten välimaastossa
Instagram: @veerakoskinen_urheilu
Twitter: @VeeraVaapaa
#ManchesterCity #Valioliiga #MyöhässäMuttaMahtava #JalkapalloOnElämää
