Thomas Parteyn oikeudenkäynti varjostaa Arsenalia – mitä seura merkitsee nyt jalkapallolle ja oikeudenmukaisuudelle
Lontoo, heinäkuun 21. päivä, 2025. Lämmin ilta säkenöi hienoisella haikeudella, kun aurinko painuu alas brittikapungin kaduille, niille samoille kivetyksille, joilla historia on astellut rinta rottingilla vuosisatojen ajan. Mutta tänään, jalkapallokaupunki Lontoo ei loista vihreävalkoisessa kirkkaudessa. Tänään sen yllä leijuu varjo. Ja se varjo alkaa Emiratesin stadionilta.
Thomas Partey – muistatko hänet? Vielä hetki sitten hän oli Arsenalin keskikentän moottori, se hiljainen hallitsija, jonka syöttötaidot ja pelisilmänsä tempaisivat yleisön mukaansa kuin arvokas viulu aariassa. Nyt hänen nimensä ei kohahduta fanien riveissä – vaan oikeustalojen kolkoissa auloissa.
Parteyta vastaan on nostettu vakavia rikossyytteitä. Viisi raiskaussyytettä ja yksi seksuaalisen hyväksikäytön syyte, joiden väitetään tapahtuneen vuosina 2021 ja 2022 kolmen eri naisen toimesta. Elokuun 5. päivä hän astuu Lontoon Westminsterin oikeussaliin. Enää ei pelata pisteistä ja pokaaleista – vaan ihmisten elämästä, kokemuksista ja totuudesta, joka on liian pitkään vaiennettu.
Kun median katse viimein kääntyi Arsenal-valmentaja Mikel Artetan puoleen – juuri silloin, kun mies valmensi joukkuettaan kosteassa Singaporen harjoitushelteessä – oli hänen äänensä tarkkaan punnittu.
”Seura on ollut asiassa selkeä. En voi kommentoida keskeneräisiä oikeusprosesseja.”
Arteta ei ole kuka tahansa. Parteyn yksi näkyvimmistä tukijoista, mies, joka rakensi joukkueensa keskikentän tämän saman pelaajan varaan. Suoraan kysymykseen siitä, toimiiko seura varmasti oikein tilanteessa, hän vastasi hetkeäkään empimättä:
”100-prosenttisesti.”
Mutta monille tuo vastaus kuulosti enemmän puolustuspuheelta kuin vakuuttavalta tahdonilmaisulta. Sellaiselta lausunnolta, jossa painetaan kaasu pohjaan samalla kun peitetään peruutuspeili.
Arsenalin virallinen kannanotto ei jättänyt liikaa tulkinnanvaraa:
- Parteyn sopimus raukesi 30. kesäkuuta
- Seura ei aio kommentoida tapausta, ennen kuin oikeusprosessi on päättynyt
Suoraviivaista. Kylmää. Kuin kivi, jonka taakse voi piiloutua – tai jonka alle voi jäädä.
Kaikessa tässä kuuluu tutuksi tullut kaiku modernista huippu-urheilusta: pelaaja peluttaa itsensä kentälle, ja jos ongelmia ilmenee, häntä ei enää edes mainita joukkueessa. Hiljaisuus nielee tarinat, joita emme halunneet kuulla – varsinkaan silloin, kun totuus saattaa satuttaa seuramme imagoa.
Entä ne, joita tämä todella koskettaa?
Olemme nähneet tämän ennen. Rikkaus ja vaikutusvalta suojaavat – ainakin hetken. Ja joskus se hetki kestää vuosia.
Valioliiga on kuin nykyajan Colosseum:
- kirkkaat valot
- valtavat katsojamassat
- tähdet, jotka kimmeltävät kuin gladiaattorit
Mutta mitä tapahtuu, kun yksi noista tähdistä repäistään alas jalustaltaan? Kun iltapäivälehtien kansikuvat eivät enää kerro upeasta laukauksesta 25 metristä, vaan oikeustaistelusta, jossa panoksena on jotain paljon suurempaa?
Vuonna 2022 brittiläinen Telegraph kertoi salaperäisestä Valioliiga-pelaajasta, jota epäiltiin useasta seksuaalirikoksesta. Nimeä ei mainittu. Nyt se tiedetään – ja kysymykset ovat entistä ankarampia:
- Miksi kesti näin kauan?
- Kenellä on vastuu silloin, kun uutiset eivät ole enää miellyttäviä?
- Milloin uhrien ääni kuuluu voimakkaammin kuin pelaajan maalisaldot?
Thomas Partey pelasi Arsenalin paidassa 167 ottelua, viimeistellen yhdeksän maalia ja syöttäen seitsemän. Tilastoja, jotka hetki sitten kertoivat urheiluromanssia. Nyt ne näyttävät muistomerkeiltä – marmoriveistoksilta, joiden pinta halkeilee.
Mitä seuraavaksi?
Oikeudenkäynti on tulossa. Kukaan ei vielä tiedä, mitä siitä seuraa, mutta selvää on, että mikään ei ole enää ennallaan – ei Parteyn ura, ei Arsenalin imago, eikä koko jalkapallon tapa käsitellä vaikeita, epämukavia kysymyksiä.
Sillä lopulta tämä ei ole vain pelaajasta tai yhdestä seuran virallisesta lausunnosta. Tämä on hetkestä, jolloin laji katsoo peiliin. Ei sen tähden, mitä ruudulla näkyy – vaan mitä sieltä joskus puuttuu.
Jalkapallo on maailman seuratuinta draamaa – se saa meidät unelmoimaan, jännittämään ja juhlimaan. Mutta se ei voi enää olla sokea näyttämö niille, jotka joutuvat sivurooleihin oman kokemuksensa kanssa.
Kun pelin säännöt vaikuttavat reiluilta vain kentän sankareille, eikä sen laidalla seisoville uhreille, on aika kyseenalaistaa koko peli.
Ja ehkä juuri siksi tämä tarina – kesken kaiken, vaikea ja pysäyttävä – on niin tärkeä. Se muistuttaa, että jokainen laji, jokainen organisaatio, jokainen meistä, mitataan eniten silloin, kun ei ole helppoa puolustaa totuutta. Ainakaan julkisesti.
Parteyn kertomus ei ole vielä päättynyt. Mutta se on jo muuttanut sen, miten katsomme peliä – ja pelaajia – tästä eteenpäin.
