Erling Haaland vastasi tyylillä Arsenalin nuorukaisen meditaatiotuuletukseen – jalkapallon uusi sukupolvi haastaa legendat
Kun kevään odotettu Premier League -kohtaaminen Manchester Cityn ja Arsenalin välillä pelattiin Emiratesilla, ottelun lopputulos sai jo itsessään fanit haukkomaan henkeään: Arsenal jyräsi hallitsevan mestarin 5–1. Mutta todellinen puheenaihe nousi kentän ulkopuolelta – yhdestä meditoivasta nuorukaisesta, joka ei arastellut ottaa hetkeä itselleen eikä varjellut tunteitaan.
Myles Lewis-Skelly, 17-vuotias Arsenalin keskikenttälupaus, kruunasi uransa ensimmäisen Valioliigamaalin latoen sen juuri Manchester Cityn verkkoon. Kaikki olisi voinut jäädä siihen – paitsi, että juhlistaessaan hän istuutui nappikset nurmessa lootusasentoon ja sulki silmänsä. Siinä hän istui, juuri kuin Erling Haaland, Cityn tähtihyökkääjä, jonka ”zen”-tuuletus oli saanut ikonisen maineen.
Se oli – ainakin monien mielestä – suora piikki. Haalandin signatuuriliike, käännettynä häntä itseään vastaan. Sosiaalinen media räjähti: toiset hekottelivat nuoren pelaajan pokkaa, toiset pitivät temppua halpamaisena.
Mutta sitten meni aikaa. Kevät vaihtui kesään, ja Haaland pysyi hiljaa. Ei dramatiikkaa, ei sanallista vastaiskua. Kunnes nyt, kuukausia myöhemmin, hän lopulta avasi suunsa TIME-lehden haastattelussa – ja teki sen tyyliin, joka tiivistää syyn siihen, miksi hän on huipulla.
“Arsenal voitti ottelun 5–1. Siinä se,” Haaland sanoi, olkapäitään kohauttaen. “Jos hän halusi käyttää hetken pilkatakseen minua, se on ihan ok. Hän saa tehdä mitä haluaa.”
Ytimekäs, rauhallinen, lähes välinpitämätön. Ja silti – aivan täydellinen vastaus. Missä monet olisivat tarttuneet mikkiin ja syyllistäneet, Haaland puhui kuin pelaaja, joka on tottunut olemaan ykkönen ja tietää, että suurin melu syntyy, kun joku muuta yrittää.
Pienen mutta kiihkeän kiistan ydin ei kuitenkaan ole pelkästään eleessä. Taustalla on pitempi tarina, jonka toisessa luvussa Haaland oli aiemmin kaudella kyseenalaistanut nuorukaisen itseluottamuksen kentällä. “Kuka v***u sinä oikein olet?” kuultiin hänen kysyvän, kun Lewis-Skelly ei kumarrellut nimiä. Hetken kipinät roihusivat, kunnes kevään pelissä kenttä puhui – ja nuorukainen vastasi taidollaan… ja tuuletuksellaan.
Kyynisimmät sanovat, että se oli ylimielistä. Mutta toisaalta – eikö juuri tällaisesta pelirohkeudesta ja asenteesta tähdet tehdään? “Ei pelkästään lahjakas, myös peloton”, on lause, joka on toistunut, kun Arsenalin faneilta on kysytty mielipidettä Lewis-Skellystä.
Eikä tilanne ollut Haalandille uusi. Vuonna 2020, kun hän pelasi vielä Borussia Dortmundissa, PSG:n pelaajat käyttivät samaa lootusasennon tuuletusta Mestarien liigan voittonsa jälkeen. Silloinkin Haaland jätti median huutamaan yksin ja vastasi seuraavissa otteluissa tavallaan – maaleilla.
Kaikki tämä kertoo jotain olennaista jalkapallosta tänä päivänä. Taistelu ei käy vain taktiikoilla ja taidolla, vaan yhä enemmän myös eleillä, viesteillä ja some-trendeillä. Mutta mestarit – todelliset mestarit – tietävät, että lopulta kenttä on ainoa näyttämö, jolla tarina oikeasti kerrotaan.
Ja vaikka Manchester City menetti tuossa ottelussa pisteitä – ja Haaland sai osansa pilkasta – hänen säilyttämä tyyni katse tulevaan paljastaa, ettei hän ole kiinnostunut sivujuonteista. Hän tietää, että seuraava peli on mahdollisuus kääntää tarina taas omaksi.
Arsenal taas, nuorten tähdenlennon vauhdittamana, näyttää siltä, että se ei aio jäädä enää varjopuolelle. Lewis-Skellyn kaltaiset pelaajat tuovat mukanaan jotain uutta – asennetta, joka ei pelkää vähätellä suurimpia, vaan näyttää ihan suoraan, että hekin kuuluvat peliin.
Joten odotukset asetetaan seuraavaan City–Arsenal-kohtaamiseen. Kentällä kyllä ratkotaan sijoitukset… mutta ehkä mielenkiintoisinta on nähdä, istuuko joku taas lootusasennossa – ja kenellä silloin on syytä hymyyn.
🗝️ Tiivistetysti:
- Erling Haaland vastasi tyylikkäästi nuoren Arsenal-pelaajan provosoivaan meditaatiotuuletukseen: “Hän saa tehdä mitä haluaa.”
- Myles Lewis-Skellyn ele tulkittiin kunnianhimoiseksi – ehkä hivenen röyhkeäksi – kannanotoksi lajilegendalle.
- Haaland ei ole vieras vastaaville tempauksille – PSG teki saman vuonna 2020.
- Draama kentän ulkopuolella on viihdyttävää, mutta lopulta tulos ja asenne ratkaisevat – ja Haaland pelaa pitkää peliä.
Mitä mieltä sinä olet? Oliko Lewis-Skellyn tempaus rohkeutta vai röyhkeyttä? Ja osoittiko Haaland mestarin malttia vai välinpitämättömyyttä? Kommentoi alle – keskustelu on vasta alussa.
