Ilves vastaan HJK Draamaa Helsingissä Kun Erotuomarin Päätös Muutti Ottelun Kulun

Joskus futis on vain futista: yhdeksänkymmentä minuuttia huutoa, hikeä ja sykähdyksiä, joita seuraavana päivänä ei enää muista.

Mutta sitten on niitä toisia iltoja — hetkiä, joista syntyy tarinoita. Sellaisia, joita kerrataan ystäville, joista kiistellään somessa aamun pikkutunneille ja joita muistellaan vielä vuosienkin päästä kuin suuria sydänsuruja tai kesän 1995 helleaaltoa.

Kun tuomarin varjo lankeaa

Maanantai-iltana Helsingissä: HJK–Ilves. Lämpö leijui kentän yllä kuin viimeinen kesäpäivä, katsomot olivat puolillaan toivoa ja jännitettä. Ja kaiken keskelle astui mies mustissa: erotuomari Oliver Reitala.

Se hetki, kun kaikki muuttuu

Ilveksen hyökkäys rullasi. Keltavihreät liikkui kuin orkesteri, jonka sävel oli nousemassa kliimaksiinsa. Syöttö, laukaus – ja sitten: poks. Pallo osui suoraan Reitalaan.

Sekunnin murto-osa, mutta riittävästi. Pallo pomppasi HJK:n Vicente Besuijenin jalkoihin. Sääntökirja sallii pelin pysäyttämisen, jos pallo muuttaa kulkusuuntaansa merkittävästi, mutta pilli pysyi hiljaa.

Hetkeä myöhemmin Joona Veteli liukui tilanteeseen. Väärä kulma, väärä hetki – punainen kortti välähti. Ilves oli vajaalla, ja ottelun sävy muuttui.

Kun numerot alkavat kertoa tarinaa

Jos tämä olisi ollut vain yksittäinen erikoinen tilanne, se olisi ehkä unohtunut nopeasti. Mutta futiskansa kaivaa – ja tilastoista löytyi paljon puhetta herättävää:

• Tänä vuonna Reitala oli ennen maanantaita viheltänyt neljä HJK:n ottelua.
• Jokaisessa näistä peleistä hän antoi punaisen kortin HJK:n vastustajalle: Haka (helmikuu), KuPS (maaliskuu), VPS (huhtikuu) ja nyt Ilves (elokuu).
• Neljän muun seuran peleissä punainen kortti on noussut vain yhdessä hänen 11 muusta ottelustaan.

Tilastot eivät kerro koko totuutta, mutta toistuessaan sama kuvio alkaa tuntua kohtalolta.

HJK ja hallinnan paradoksi

HJK hallitsee palloa enemmän kuin mikään muu joukkue sarjassa. Se pakottaa vastustajan juoksemaan, puolustamaan ja rikkomaan – mikä luonnollisesti kasvattaa varoitusten ja punaisten korttien määrää.

Silti, kun punakortit kasaantuvat aina saman kaavan mukaan, tunne syrjäyttää logiikan. Sosiaalinen media kuohui: osa puhui salaliitosta, osa puolusti Reitalaa ja kehotti katsomaan kokonaisuutta, ei vain yksittäisiä hetkiä.

Kentän näkymätön päähenkilö

Erotuomarin tulisi olla ottelun näkymätön taustakangas – se, joka pitää kaiken pystyssä, mutta jonka nimeä ei tarvitse mainita. Kun tuomari nousee päärooliin, jotain on yleensä mennyt pieleen.

Ottelun jälkeen Ilveksen pukukopissa vallitsi hiljaisuus. Julkinen kritiikki erotuomaria kohtaan on herkkä asia, mutta rivien välistä pystyi aistimaan, että päätös jäi soimaan pelaajien mieliin kuin itsepintainen melodia.

Ihminen mustien vaatteiden sisällä

Helposti unohtuu, että jokainen erotuomari on ihminen – ei virheetön oikeuden jumala. Reitala näki tilanteen yhdestä kulmasta ja teki ratkaisunsa. Ehkä se oli huonoa tuuria, ehkä vain yksi monista futiksen käännekohdista. Mutta tunne on se, joka jää elämään, ja tunne on se, jonka katsomot muistavat.

Varjo, joka seuraa mukana

Vaikka Veikkausliiga jatkuu, tämä ilta ei katoa muistista. Se varjostaa seuraavia Reitalan pelejä. Jokainen punainen kortti – erityisesti HJK:n otteluissa – tullaan nyt tutkimaan suurennuslasilla.

1. Aika saattaa paljastaa, oliko kyse sattumasta vai kaavasta.
2. Ehkä uusi kiista vie huomion muualle.
3. Mutta tämän illan draama jää esimerkiksi futiksen voimasta – yhdellä päätöksellä tarina voi muuttua täysin.

Me jäämme miettimään sitä vaihtoehtoista loppua, jota emme koskaan nähneet.