Manchester United kriisin ytimessä Jason Wilcox paljastaa kulissien todellisuuden ja Sir Jim Ratcliffen suunnitelmat seuran uudelleenrakennukseen
Kun Manchester Unitedin uusi jalkapallojohtaja Jason Wilcox astui lavalle hiljattaisessa gaalaillassa, kaikki tiesivät, että hänellä olisi sanottavaa. Mutta harva odotti niin suorasanaista kuvausta siitä, missä kunnossa maailman tunnetuimpiin seuroihin kuuluva joukkue tällä hetkellä oikeasti on. Old Traffordilla on totuttu virallisiin julkilausumiin ja kiillotettuihin lupauksiin – tällä kertaa kuulijat saivat nähdä vilauksen kulissien takaisesta todellisuudesta.
”Luulin, että seura olisi paremmassa jamassa”
Wilcox on ollut tehtävässään vain tovin, reilun vuoden, mutta ensikosketus Manchester Unitedin arkeen oli kylmä ja suorastaan hätkähdyttävä.
”Luulin oikeasti, että seura olisi paljon paremmassa kunnossa kuin se oli. Meiltä puuttui identiteetti ja suunta.”
Sanoissa kaikuu sama tunne, jota fanit ovat kokeneet jo yli vuosikymmenen ajan Fergusonin eläköitymisestä lähtien. United menetti silloin muutakin kuin managerinsa – koko seurakulttuuri ja punainen lanka katosi. Sen jälkeen seura on polkenut paikallaan: valmentajat vaihtuvat, pelaajahankintoihin uppoaa satoja miljoonia, mutta pysyvää rakennetta ei synny.
Ratcliffen projekti – pitkä ja kivinen tie
Unitedin uusi arvohenkilö on Sir Jim Ratcliffe, miljardööri, joka osti osuuden seurasta ja lupasi palauttaa sen kunnianpäiviin. Raha ja kunnianhimo eivät ole ongelma, mutta todellinen haaste piilee muualla: kestääkö seura rakentaa pohjaa hitaasti ja johdonmukaisesti?
Wilcox, joka kuuluu Ratcliffen luottohenkilöihin, painotti, että kyse on maratonista – ei sprintistä.
”En epäile, etteivätkö voitot tule. Mutta kysymys on milloin – ei jos.”
Pieni hengähdys: Chelsea-voitto
Pian Wilcoxin suorapuheisuuden jälkeen United nappasi tärkeän 2–1-voiton Chelseasta. Tulos itsessään ei käännä koko kautta, mutta sen merkitys oli henkinen: joukkue näytti jälleen taistelevan yhdessä. Fanit saivat pienen muistutuksen siitä, miltä Old Trafford voi parhaimmillaan tuntua.
Kriisin juurisyyt
Manchester Unitedin alamäki ei ole yhden kauden tai kahden harha-askeleen tulosta. Seuran ongelmat juontavat syvemmälle:
- Sir Alex Fergusonin aikakauden jälkeiset epäonnistuneet valmentajavalinnat.
- Glazerin omistajaperheen liiketoimintavetoinen johtamistapa, jota fanit ovat vastustaneet vuosikausia.
- Kalliit, mutta hajanaiset pelaajahankinnat ilman selkeää strategiaa.
- Puuttuva visio, samalla kun kilpailijat kuten City ja Liverpool ovat rakentaneet järjestelmällisesti menestystä.
Wilcoxin kommentti seuran heikosta tilasta ei siis viittaa vain tuloksiin kentällä. Hän puhuu organisaatiosta, joka ulkoa näyttää jättiläiseltä, mutta sisältä on usein pienten epäselvyyksien kasa.
Mistä tie eteenpäin?
Näiden kysymysten äärellä United seisoo tänään:
- Jaksavatko fanit odottaa kunnollista uudelleenrakennusta?
- Onko nykyinen valmennusryhmä oikea vai odottaako seura taas yksi vaihtokierros?
- Voidaanko koskaan rakentaa uudelleen kone, joka muistuttaisi Fergusonin ajan voittokulttuuria?
Historia osoittaa, ettei suuruus synny nappia painamalla. Vakaata linjaa ja yhtenäisyyttä ilman United ei tule palaamaan huipulle – ei viidessä, eikä ehkä edes kymmenessä vuodessa.
Lopuksi
Jason Wilcoxin sanat olivat yksinkertaisia, mutta ne osuivat hermoon. Hän ei yrittänyt maalata ruusuista tulevaisuuskuvaa, vaan tarjosi lääkkeeksi rehellisyyttä. Seura, jonka pitäisi symboloida maailmanluokan järjestelmällisyyttä, toimii vielä liian usein pienimuotoisen organisaation tavoin.
Suurin kysymys kuuluu: onnistuuko Manchester United rakentamaan itsensä uudelleen Euroopan huipulle – vai jääkö se seuraavaksikin vuosikymmeneksi ikuiseen jälleenrakennuksen tilaan?