Toni Koskelan Kalmar FF liekeissä – suomalaisvalmentajan johdolla kohti Allsvenskania ja jalkapallon syksyistä unelmaa

Syysaurinko roikkui vielä hetken Bragen stadionin yllä, aivan kuin se ei olisi halunnut lähteä. Kentällä suomalaisvalmentaja Toni Koskelan johdattama Kalmar FF oli juuri tehnyt jotain erityistä – ei vain voittanut ottelua, vaan kirjoittanut uuden luvun niihin hetkiin, joista jalkapallon rakkaimmat tarinat syntyvät. Kun päätösvihellys pyyhki ilman halki, Kalmar ei ollut vain Superettanin kärkijoukkue pisteissä. Se oli henkisesti huipulla: joukkue, joka oli noussut varjoista ja lunastanut paikkansa valossa.

Kolme maalia – ja jokaisessa niistä oma symbolinsa. Liettualainen Tomas Kalinauskas avasi pelin iskemällä maalin viileän tarkasti, kuin mies, joka tietää tarkalleen mitä tekee. Carl Gustafssonin osuma oli puolestaan kuin kunnianosoitus ruotsalaiselle sitkeydelle ja selkärangalle: suora, voimakas ja täynnä perinteistä pohjoista rauhallisuutta. Lopuksi Melker Hallberg viimeisteli näytöksen tavalla, joka muistutti, ettei mikään voitto synny yhden sankarin varassa – se on yhteisteos, koko orkesterin sävellys.

Toni Koskelan matka valmentajana

Koskela on kasvanut paljon siitä, mitä hän oli muutama vuosi sitten – nuori valmentaja, joka halusi todistaa, että Suomestakin voi tulla taktista neroutta. Nyt hän on enemmän kuin pelkkä valmentaja. Hän on kippari, joka on navigoinut joukkueensa myrskyn läpi tietäen, että horisontin takana on satama, jos vain uskaltaa purjehtia tarpeeksi pitkälle.

Hänen Kalmarinsa pelaa tavalla, jossa kurinalaisuus ja vapaus elävät sulassa sovussa. Kukaan ei eksy rytmistä, mutta kaikki uskaltavat soittaa omaa säveltään. Se tekee heistä juuri sen joukkueen, jolle haluaa taputtaa – ei täyden taktiikan, vaan täydellisen tasapainon vuoksi.

Brage-ottelu ei ollut vain taistelu kolmesta pisteestä. Se oli hetki, joka mittasi heidän yhteyttään ja uskoa itseensä. Kalmar tiesi matkalle lähtiessään, että kaikki katseet olivat heissä. Kärjessä pelaaminen painaa hartioilla, ja kaikkia kiinnostaa: kestääkö Kalmar paineen?

No, tulostaulu oli vastaus – kolme maalia, selkeä viesti. Tämä joukkue ei pelaa vain tavoitteensa vuoksi. Se pelaa, koska se haluaa elää tarinansa loppuun asti.

Suomalaisväri Kalmariassa

Suomalaisväri näkyy Kalmariassa tänä syksynä kirkkaammin kuin aikoihin. Puolustuksessa Rony Jansson on kuin kalliosta veistetty. Nuori, mutta täynnä rauhaa. Hän ei tee suuria eleitä, mutta hänen olemuksensa rauhoittaa koko alakerran.

Kentän laidalla odottaa Saku Ylätupa – vielä hetken ajan lupaus, ei valmis luku. Hän saa peliaikansa vaihdosta, mutta niissä minuuteissa on kipinää; signaali siitä, että jotakin suurempaa on tulossa. Ja vaihtopenkillä istuva Anthony Olusanya muistuttaa, että jalkapallo on ennen kaikkea kärsivällisyyden laji. Aina ei ole oma aika, mutta se aika tulee.

Neljän askeleen päässä Allsvenskanista

Neljä kierrosta jäljellä. Neljä askelta ennen sitä porttia, jonka takana odottaa Allsvenskanin valo. Mutta jokainen noista askeleista on arvaamaton. Örgryte seuraa takana, ottelun vähemmän pelanneena, hengittäen niskaan kuin susi, joka odottaa tilaisuutta.

Tässä vaiheessa kautta jalkapallo muuttuu joksikin enemmän. Se ei ole vain peliä, vaan tarinankirjoitusta liikkeen muodossa. Jokainen syöttö on sana, jokainen juoksu lause, jokainen maali sydämenlyönti. Ja Koskela… hän on se, joka pitää kynää kädessään. Ei musteella, vaan hiekalla, hiellä ja tuulen mukana kulkevalla äänellä, joka kuiskaa: “Me emme ole vielä perillä, mutta olemme matkalla.”

Kalmarin todellinen olemus

Kalmar ei ole Ruotsin suurin seura. Superettan ei ole näyttämö, joka täyttää kansainvälisiä otsikoita. Mutta juuri siksi nämä hetket tuntuvat niin aidoilta. Pienet kentät, syksyn kostea ilma, intohimo, jota ei voi ostaa.

Voitto IK Bragesta oli yksi niistä hetkistä. Hiljainen, mutta painava. Sanoja ei tarvittu paljon – vain tunne siitä, että tässä on jotain todellista.

Kun maajoukkuetauko on ohi ja Kalmar palaa kotikentälleen Oddevoldia vastaan, meri humisee stadionin takana. Tuuli on kylmä, mutta ilmassa on lämpöä – toivoa ja palavaa uskoa. Tämä joukkue on yhä matkalla, taistelemassa ei vain noususta, vaan omasta kohtalostaan.

Toni Koskela seisoo sivurajalla, tuttu ilme kasvoillaan. Hän tietää, että jos Kalmar nousee Allsvenskaniin, kyse ei ole vain urheilullisesta saavutuksesta. Se olisi kulttuurinen tarina – osoitus siitä suomalaisesta sisusta, joka kulkee yli rajojen ja merien.

Ja kun Kalmar seuraavan kerran kietoo punaiset paidat ylleen, ehkä juuri silloin Itämeren tuuli käy hiljaa ja kuiskaa: “Nouskaa, pohjoisen pojat. Tarinanne jatkuu.”

— Elina Väisänen,
SuomiFutiksen erikoistoimittaja