Simo Valakari johdatti St Johnstoneen uuteen nousuun suomalaisen sisun ja johtajuuden voimalla

Alku vastatuulessa

Syystuuli käy Perthin yllä, ja sen mukana kulkee uutinen, joka saa suomalaisten jalkapallofanien sydämet läikähtämään: Simo Valakari on jälleen valittu kuukauden valmentajaksi Skotlannissa. Samalla tavalla kuin sade tekee kentästä elävän, tämä uutinen herättää henkiin tarinan, joka on täynnä sisua, työtä ja kunnianhimoa.

Kun St. Johnstone keväällä putosi Skotlannin pääsarjasta, moni uskoi, että tarina oli siinä. Joukkue oli rikki, itseluottamus poissa, ja tulevaisuus näytti sumuiselta kuin aamu Perthin kukkuloilla. Mutta Valakari ei nähnyt sortunutta linnaketta — hän näki perustukset uusille muureille.

Tämä suomalainen valmentaja, joka on tottunut kulkemaan vastatuuleen, otti tilanteen vastaan rauhallisesti. Hän päätti rakentaa kaiken uudelleen — pala kerrallaan, päivä kerrallaan. Ja tulokset näkyvät: seitsemän voittoa, kaksi tasapeliä ja vain viisi päästettyä maalia. Numerot kertovat tehokkuudesta, mutta niiden takana on jotain suurempaa: joukko pelaajia, jotka uskovat taas itseensä ja toisiinsa.

Uusi nousu

Nyt St. Johnstone johtaa sarjaa kuuden pisteen erolla. Joukkue pelaa kuin muistaisi yhä menneiden kausien kivun, muttei anna sen enää painaa. Kun paine kasvaa, Valakari näkee mahdollisuuden. Hän ei innostu suurista puheista tai näyttävistä eleistä, vaan puhuu pelaajilleen rauhallisesti ja täsmällisesti — kuin mantra, joka muistuttaa, että vaikeudet kuuluvat voiton hintaan.

Kuvitelkaa hetki: kolea iltapäivä harjoituskentällä, kostea ilma, terävä tuuli. Valakari seisoo kentän laidalla tumma sadetakki päällään ja seuraa jokaista syöttöä. Hänen katseessaan ei ole kiirettä, vaan keskittynyt lämpö – hän mittaa, ohjaa, kannustaa. Pelaajat tekevät töitä hänen rinnallaan, eivät vain häntä varten.

Ja se näkyy pelissä. St. Johnstone hyökkää kuin yhdestä hengestä: ei yksittäisten tähtien leimahduksilla, vaan yhteisen rytmin voimalla. Kun SPFL palkitsi Valakarin kuukauden valmentajana, se ei tuntunut pelkältä palkinnolta — se tuntui luonnolliselta jatkolta tarinalle, jossa työ kantaa hedelmää ja nöyryys muuttuu voimavaraksi.

Valakarin filosofia

Valakarin menestyksessä on jotakin ajattoman suomalaista — hiljainen päättäväisyys, joka ei kaipaa säihkettä ympärilleen. Hänen uransa kulku on kuin matka kivistä polkua pitkin: Mjällbyn rannikon tuulista Tromsøn jäisiin iltoihin, sieltä Turun kentille ja nyt Skotlannin sumuun. Jokainen pysähdys on rakentanut uutta kerrosta hänen valmennusfilosofiaansa.

Kuukauden valmentaja -titteli ei siis ole vain kunnianosoitus yhdelle kuukaudelle. Se on merkki siitä, että suomalainen jalkapallovalmennus on ottanut paikkansa eurooppalaisella kartalla — ei pelkällä taktiikalla, vaan sydämellä, rohkeudella ja rehellisyydellä.

Työ jatkuu

Mutta Valakari tietää, että työ ei ole ohi. Ross County odottaa seuraavana vastustajana, ja nämä pieniltä tuntuvat ottelut ovat usein niitä, jotka määrittävät todellisen mestarin. Hän muistuttaa joukkuettaan kolmesta perusasiasta:

• Nöyryys
• Kurinalaisuus
• Jatkuva halu kehittyä

Mestaruudet eivät synny juhlahetkistä, vaan tavallisista päivistä, jolloin tehdään asiat oikein silloinkin, kun kukaan ei katso. Ehkä juuri siksi häntä ihaillaan: hän ei etsi helppoja teitä, vaan pysyy uskollisena sille, mitä jalkapallo hänen mielestään on — elämän peili, jossa menestys syntyy virheiden läpi kulkemalla.

Tarina jatkuu

Jos jalkapallo kertoo joskus elämästä, se tekee sen juuri nyt. St. Johnstone nousi harmaine sadepäivineen uudestaan jaloilleen, ja suomalainen valmentaja johdattaa sen uuteen alkuun. Täällä kaukana, missä seuraavia tuloksia luetaan aamukahvin ääressä, on helppo tuntea ylpeyttä.

Sillä jossain Skotlannin sumussa seisoo mies, joka on todistanut, että sisulla ja uskolla voi kääntää tappion tarinaksi voitosta. Hänen nimensä on Simo Valakari — ja tämä tarina on vielä kaukana lopusta.