Rahalla rakennettu unelma Arabiemiraatit yhden voiton päässä jalkapallon MM historiasta

Tiistai-iltana Qatarin helteessä yksi ottelu voi muuttaa Arabiemiraattien jalkapallohistorian. Jos joukkue nappaa voiton tai edes tasapelin naapurimaataan vastaan, se lunastaa paikan vuoden 2026 MM-kisoihin Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Meksikossa – vasta toisen kerran maan historiassa.

Mutta vaikka tulos olisi ilotulituksia ja kansanjuhlaa kerrakseen, monen futisromantikon mielessä kytee kysymys: kenen joukkue Arabiemiraattien maajoukkue oikeastaan on?

Ulkomailta tulleiden joukkue

Kun vilkaisee nykyistä kokoonpanoa, kuva on kaikkea muuta kuin perinteinen. Yli kaksikymmentä maajoukkueessa pelaavaa miestä on saanut Arabiemiraattien kansalaisuuden vasta viime vuosina. Heitä yhdistää yksi asia: he eivät ole syntyneet täällä. Moni on lähtöisin Brasiliasta, Argentiinasta tai Afrikan mantereelta – pelaajia, kuten hyökkääjät Fábio Lima, Caio Canedo ja Caio Lucas, jotka tulivat maahan ammattilaispalloilijoina ja ovat sittemmin päätyneet valkopaitojen riveihin.

Ja vaikka kansalaisuuden saaminen Arabiemiraateissa on tavallisesti lähes mahdoton tehtävä – 30 vuoden asumisvaatimus, työluvat, kielitaito ja paljon paperityötä – jalkapallon kohdalla sääntöjä on taivutettu notkeiksi. Virallinen perustelu kuuluu, että pelaajat ovat “auttaneet kehittämään maan urheilukulttuuria”. Käytännössä kyse on ollut kylmästä strategiasta: rahaa, tuloksia ja kansainvälistä näkyvyyttä.

Riskipeli, joka näyttää kannattavan

Arabiemiraattien jalkapalloliitto ryhtyi toden teolla rakentamaan tätä ohjelmaa 2010-luvun lopulla. Maa oli jäänyt jälkeen Aasian kärjestä, ja ratkaisuksi löytyi maailmanmarkkinoilta rekrytointi. Liigan seurat maksoivat runsaita palkkoja houkutellakseen ulkomaisia tähtiä. Pian osa näistä pelaajista sai myös passin – ja kutsun maajoukkueeseen.

Tänä vuonna tuo suunnitelma näyttää purevan. Karsinnoissa joukkue on iskenyt maaleja entistä tehokkaammin, ja brasilialaisen pallonhallinnan yhdistyminen paikalliseen kurinalaisuuteen on nostanut Arabiemiraatit Lähi-idän eliittiin.

Nyt kaikki kiteytyy Qatar-otteluun. Jos tulos on suotuisa, maa palaa maailman suurimmalle jalkapallonäyttämölle ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1990, jolloin joukkue jäi lohkonsa hännille maalierolla 2–11.

Missä kulkee kansallisuuden raja?

Moni kysyy ääneen sen, mitä monet jo ajattelevat: voiko maajoukkue olla “maajoukkue”, jos yli puolet sen pelaajista on syntynyt muualla?

Tällaista mallia on kokeiltu muuallakin. Qatar teki samoin valmistautuessaan vuoden 2022 kisoihin, ja muut pienet jalkapallomaat ovat ottaneet vastaavia oikopolkuja. Silti mikään niistä ei ole mennyt yhtä pitkälle kuin Arabiemiraatit, jossa ulkomailla syntyneiden osuus joukkueessa on yli 60 prosenttia – enemmän kuin missään muussa Aasian maassa FIFA:n alaisuudessa.

Kritiikki on ollut kovaa: onko kyse kansainvälisen menestyksen nälästä vai jalkapallokulttuurin myymisestä ulkomaisille pelaajille? Mutta maan sisällä asenne on toinen. Paikalliset eivät niinkään murehdi alkuperää – he näkevät joukkueen ennen kaikkea keinona nostaa maan profiilia ja antaa kansalle jotakin, mistä olla ylpeä.

Urheilu pehmeänä valtana

Arabiemiraatteja ei tietenkään voi tarkastella irrallaan suuremmasta kuvasta. Gulf-alueen vauraat valtiot, kuten Saudi-Arabia ja Qatar, ovat jo pitkään käyttäneet urheilua osana pehmeän vallan strategiaansa. Seurat, liitot ja megahankkeet toimivat välineinä, joilla rakennetaan kansainvälistä imagoa ja houkutellaan turismia. Futis on tässä kaikessa eturintamassa.

Emiraattien pääsarja on viime vuosina kerännyt riveihinsä monia Etelä-Amerikan ja Afrikan pelaajia, jotka eivät ehkä tavoita Euroopan huippusarjoja, mutta löytävät täältä taloudellisesti houkuttelevan vaihtoehdon. Maajoukkueen kokoonpano on oikeastaan jatkumoa samalle logiikalle: maailmanpelaajat, kotimainen rahoitus ja toive menestyksestä.

Lyhyt loisto vai pitkä linja?

Jos Arabiemiraatit lunastaa paikan MM-lopputurnauksessa, kysymys kuuluu, mitä sen jälkeen tapahtuu. Onko tämä alku uudelle futisluvulle vai vain väliaikainen kiitorata ennen väistämätöntä tasapainottumista?

FIFA sallii pelaajan edustaa uutta maata viiden vuoden asumisen jälkeen, joten sääntöjen puitteissa UAE voi jatkaa rekrytointiaan – mutta vain tiettyyn pisteeseen saakka. Ilman omaa nuorisojärjestelmää ja paikallista talenttipohjaa maa saattaa jäädä riippuvaiseksi ulkomaisista vahvistuksista, mikä tekee sen tulevaisuudesta epävarman.

Yhden ottelun päässä historiasta

Oli Qatar-ottelun lopputulos mikä tahansa, Arabiemiraattien tarina on jo herättänyt maailman huomion. Se on maa, joka on rakentanut jalkapallounelmansa rahalla, kansainvälisillä kontakteilla ja määrätietoisuudella – ei niinkään perinteillä tai pitkällä junioriputkella.

Moni pitää sitä oikoreittinä, toiset näkevät siinä tulevaisuuden suunnan globaalissa urheilussa. Mutta yksi asia on varma: tiistai-iltana, kun pallo pyörähtää ruoholla Qatarissa, koko maailma katsoo, mitä tämä monikansallinen muukalaislegioona tekee historian portilla.

Mahdollisia otsikoita

1. Rahalla rakennettu maajoukkue: Arabiemiraatit yhden voiton päässä MM-unelmasta
2. Maailmanpelaajat valkoisessa paidassa – UAE:n futisprojekti jakaa mielipiteet
3. Kun raha puhuu ja jalkapallo kuuntelee: Arabiemiraatit kirjoittamassa uutta urheiluhistoriaa