Casper Terho ja Leuvenin uusi alku suomalaisen jalkapallon toivo belgialaisen syksyn keskellä

Belgialainen syksy ei suostu tulkituksi helposti. Se ei pimene niin kuin Suomessa – se hajoaa valoksi ja sumuksi, haihtuu kuin hengitys viileässä ilmassa. Oud-Heverlee Leuvenin harjoituskentän ympärillä tihkusade roikkuu ilmassa kuin pysähtynyt ajatus. Kentän keskellä seisoo suomalainen nuorukainen, Casper Terho. Hän on 22-vuotias, mutta häntä katsoessa voisi luulla, että hän kantaa repussaan enemmän kuin vain vuosia – odotuksia, mahdollisuuksia ja hiljaista määrätietoisuutta.

Terho ei vielä tiedä sitä, mutta jotakin on muuttumassa. Valmentaja David Hubert on poissa, matkannut uusiin maisemiin, ja Leuvenin tarina on hetkeksi ilman kirjoittajaa.

Muutoksen tuuli

Jalkapallossa muutos tulee usein kuin tuuli – ensin hiljaa, sitten äkkiä. Tällä kertaa huhun toi belgialainen futistoimittaja Sacha Tavolieri, mies joka tuntee maan kentät ja kahvipöytäpuheet läpikotaisin. Hänen mukaansa Leuvenilla on uusi suunta – ja sen nimi on Timmy Simons. Belgialainen futislegenda, entinen keskikentän taistelija, joka on nähnyt enemmän kaksinkamppailuja kuin moni meistä sateisia päiviä.

Leuven ei ole loistokas seuranimi Belgian kartalla. Se ei ole Bruggen glamour eikä Anderlechtin perinne. Se on enemmän kuin niiden välissä – työväenkaupungin ja yliopistokaupungin sekoitus, jossa kahvilat ovat täynnä opiskelijoita ja unelmia. Sinne Terho saapui: suomalainen poika etsimässä omaa rytmiään eurooppalaisen jalkapallon sykkeessä.

Maalit ovat vielä odottaneet aikaansa, mutta Terhon pelaamisessa on toisenlaista lupausta. Hänen juoksunsa on rohkein silloin, kun peli on hankalimmillaan – kuin rivit runossa, jonka merkitys selviää vasta myöhemmin.

Valmentajan lähtö ja tyhjiö

Valmentajan lähtö herättää aina saman kysymyksen: mitä jää jäljelle – tyhjyys vai mahdollisuus? Futisjoukkue ilman päävalmentajaa on kuin laiva ilman kapteenia, ajelehtii hetken ennen kuin joku tarttuu ruoriin. Juuri tuo hetki, epätietoisuuden välitila, kertoo ihmisistä eniten.

Leuvenin johdolla on katse nyt Simonsissa. Hänen olemuksessaan on rauhallinen auktoriteetti: sotilaallinen kuri yhdistettynä ihmisläheisyyteen. Hänestä puhutaan valmentajana, joka osaa tehdä puolustuksesta rukouksen ja hyökkäyksestä lupauksen. Jos hän tulee Leuveniin, hän tulee raikkaana tuulena, joka vaihtaa ilman suuntaa.

Casper Terholle tämä on käännekohta. Nuori pelaaja joutuu päättämään, jääkö odottamaan muiden päätöksiä vai tarttuuko omaan mahdollisuuteensa. Terho ei pelkää virheitä – ja ehkä juuri se on hänen suurin vahvuutensa. Hän ei pelaa vain säilyäkseen, vaan siksi että haluaa luoda.

Paluu sinivalkoiseen

Lokakuun maaottelutauolla Terho palasi hetkeksi kotiin – Huuhkajien paitaan ja sinivalkoisiin väreihin. Liettuaa vastaan hän pelasi vajaat puoli tuntia, mutta jokaisessa kosketuksessa palloon näkyi pala juuria. Belgialainen sade ei ole hukuttanut helsinkiläisen kentän pölyä – onneksi ei.

Satojen kilometrien päässä Suomessa seurattiin hiljaisella ylpeydellä. Pienistä hetkistä kasvaa meillä usein isoja tarinoita. Terho ei vielä kuulu suurten tähtien joukkoon, mutta hänen katseensa on levollinen, kuin hän näkisi jo kauemmas – sinne, missä unelmat ja todellisuus kättelevät toisiaan.

Leuven tienristeyksessä

Samaan aikaan belgialainen futis elää nousukautta:

• Union Saint-Gilloise
• Club Brugge
• Anderlecht

Nämä seurat taistelevat suurista pokaaleista. Ja sitten on Leuven – omaa tietään kulkeva joukkue, joka seisoo tienristeyksessä. Onko se yhä paikka, jossa valmentajat vaihtuvat tiuhaan, vai voiko siitä tulla uusi kasvualusta pelaajille kuten Terho?

Kun seuran johto pian vahvistaa uuden valmentajan, otsikot täyttyvät nimistä ja päivämääristä. Pinnanalaisena käy kuitenkin hiljaisempi tarina – tarina uskosta, jatkuvuudesta ja nuoresta suomalaisesta, joka etsii omaa ääntään eurooppalaisilla kentillä.

Epävarmuuden oppi

Eräs kokenut valmentaja sanoi kerran, että jalkapallossa vaikeinta ei ole voitot tai tappiot, vaan epävarmuuden kanssa eläminen. ”Se tekee pelaajasta ihmisen,” hän totesi. Ehkä siksi nämä siirtymävaiheet ovat niin paljastavia – ne näyttävät, kuka kasvaa ja kuka vain odottaa, että tuuli tyyntyy.

Casper Terho ei ole odottaja. Hän on etsijä. Hänen tarinansa ei ole vielä lähelläkään loppua, ehkä vain ensimmäisen luvun jälkeinen hiljaisuus ennen uutta nousua. Kun uusi valmentaja saapuu – kuka tahansa hän onkin – suomalainen laitahyökkääjä on valmis.

Sillä jalkapallo, aivan kuten elämäkin, ei pyydä lupaa muuttua. Se muuttuu, ja katsoo, kuka pysyy sen mukana.

Leuvenin ilta

Kun ilta laskeutuu Leuvenin ylle, stadionin valot syttyvät yksi kerrallaan kuin tähdet pilviverhon läpi. Ehkä juuri nyt Casper Terho juoksee märällä nurmella, kengät kylmässä maassa ja ajatukset tulevassa. Valmentaja vaihtuu, peli jatkuu. Niin kauan kuin Terho juoksee ja uskoo unelmaansa, suomalaisen jalkapallon sydän lyö – myös siellä, belgialaisen taivaan alla.