**Ferran Sibila ja Jalkapallon Kohtalonpelit – Matka Menestykseen vai Keskeneräinen Tarina?**
Jalkapallossa on joskus kyse muustakin kuin taktiikoista ja taidosta — se on myös matka läpi käänteiden, odottamattomien esteiden ja toisinaan jopa kohtalon arpajaisten. Harva tietää tämän paremmin kuin Ferran Sibila, valmentaja, jonka elämä on ollut täynnä dramaattisia alkuja, myrskyisiä hetkiä ja uusia mahdollisuuksia, jotka ilmestyvät kuin majakat sumuisen meren keskellä.
Hänen tarinansa on kaikkea muuta kuin tavanomainen. Se on matka, joka kulki Espanjasta Suomen kautta Ruotsiin, täynnä hetkiä, jolloin unelmat näyttivät olevan käden ulottuvilla – ja toisia, jolloin ne katosivat yhtä nopeasti kuin tähdenlento pohjoisen taivaalla.
Kohtalokas puhelu ja uusi alku Ruotsissa
Sibilan nimi nousi otsikoihin HJK:n päävalmentajana, mutta se taival jäi lopulta lyhyeksi ja täynnä kysymyksiä. Kun ovi Helsingissä sulkeutui, tulevaisuus oli epävarma. Sitten puhelin soi.
IFK Värnamo Ruotsin Allsvenskanista tarjosi hänelle uuden mahdollisuuden. Kyseessä ei ollut mikään jättiseura, ei budjetiltaan eikä historialtaan, mutta se oli silti haaste. Ja jos jotain Sibila rakastaa, niin juuri niitä: tilanteita, joissa epäilijät odottavat epäonnistumista ja joissa hän voi todistaa itsensä.
Jo ennen ensimmäistäkään peliä hän syventyi joukkueeseen. Hän tarkkaili, analysoi ja piirsi mielessään taktiikoita kuin shakinpelaaja ennen suurturnausta. Hän tiesi, että Värnamo oli enemmän altavastaaja kuin jättiläinen, mutta hän oli valmis rakentamaan heistä taistelijan – sellaisen, joka voisi yllättää isommat ja vahvemmat.
Ja kun Värnamo lopulta kaatoi Landskrona BoIS:n liigakarsinnassa 3–2, oli selvää, että Sibila oli tullut jäädäkseen.
Haastava alku ja tunnustus tappiosta
Jalkapallossa ei kuitenkaan ole oikoteitä, ja sen Sibila sai kokea myös Ruotsin Cupin lohkovaiheessa. Trelleborg pisti Värnamon ulos, ja tappio tuntui. Mutta Sibila ei heittänyt hanskoja tiskiin.
”Peli voi olla armoton, mutta me tiedämme, mitä olemme rakentamassa,” hän kertoi joukkueelleen. Se ei ollut pelkkä korulause – se oli vakaumus. Portugalin harjoitusleiri vahvisti sitä entisestään, ja kun Värnamo onnistui hakemaan voiton tanskalaisesta Brøndbystä sekä tasapelit Rosenborgia ja Brentfordin reservijoukkuetta vastaan, alkoi vihdoin näkyä merkkejä paremmasta.
Värnamo ei ollut enää vain heittopussi. Joukkue oli kasvamassa, ja Sibilan filosofia alkoi näkyä kentällä.
HJK-seikkailu – lupauksia, joita ei ehditty lunastaa
Mutta palataan hetkeksi Helsinkiin. Kun HJK palkkasi Sibilan, odotukset olivat korkealla. Hänen tehtävänsä oli uudistaa peliä, rakennuttaa nuorekkaampi ja dynaamisempi joukkue sekä nostaa seura takaisin eurokenttien keskiöön.
Mutta kuten usein jalkapallossa, asiat eivät menneet käsikirjoituksen mukaan. UEFA Pro -valmentajalisenssin ympärillä pyörinyt kohu heitti varjonsa hänen ylleen, ja kun HJK:n hyökkäyspeli junnasi paikoillaan, kritiikki voimistui. Entä jos yksi ratkaiseva pallo olisi kimmonnut sisään EIF:iä vastaan? Mitä jos yksi kulmapotku olisi mennyt toisin SJK:ta vastaan? Olisiko tarina toinen?
Sibila ei jää haikailemaan menneitä. ”Se oli minulle erityinen tilaisuus, enkä kadu sitä. Opin valtavasti,” hän sanoo. Mutta rivien välistä voi kuulla kaikuja – tunnetta, että tarina HJK:ssa jäi kesken, että hänellä olisi ollut vielä jotain annettavaa.
Tulevaisuus – uusi luku vai seuraava karikko?
Nyt katseet ovat Värnamossa ja uudessa kaudessa. Voiko Sibila todella vakiinnuttaa joukkueen aseman Ruotsin pääsarjassa? Ja ehkä vielä tärkeämpää: voiko hän tämän matkan myötä lunastaa paikkansa suurten valmentajien joukossa?
Hänellä ei ole aikaa miettiä epäilijöitä. ”Ihan sama, minkä budjetin joukkue meillä on – meidän täytyy antaa kaikkemme jokaisessa ottelussa,” hän sanoo päättäväisesti.
Ja kun hän tarkkailee kenttää, piirtäen mielessään seuraavat liikkeet, on vaikea olla miettimättä: ehkä, vain ehkä, kohtalon arpa osuu seuraavaksi hänen edukseen. Ja jos niin tapahtuu, jalkapallomaailma joutuu katsomaan häntä uudelleen – tällä kertaa pidempään.
