Dele Allin dramaattinen paluu – Punainen kortti kymmenessä minuutissa
Jalkapallo on kummallinen laji. Se voi nostaa pelaajia taivaisiin yhdessä hetkessä ja pudottaa heidät takaisin maan pinnalle yhtä nopeasti. Lauantai-iltana San Sirolla nähtiin tarina, joka oli kaikkea muuta kuin satumainen paluu. Dele Alli, entinen jalkapallon ihmelapsi ja Tottenhamin kultapoika, palasi viheriölle ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen. Se oli hetki, jota moni oli odottanut. Ehkä hän löytäisi itsensä uudestaan. Ehkä edessä olisi uusi alku.
Mutta Alli ehti olla kentällä vain kymmenen minuuttia ennen kuin todellisuus iski. Ja tällä kertaa punaisena korttina.
Kymmenen minuutin koettelemus
81. peliminuutti. Como oli tappiolla AC Milania vastaan, mutta Allin kasvoilla näkyi tuttu palo – pieni pilkahdus siitä itseluottamuksesta ja taituruudesta, joka aikoinaan sai Valioliigan polvilleen. Ehkä tämä voisi olla alku uudelle matkalle? Mutta kohtalolla oli toiset suunnitelmat.
Kun pelikello näytti 91. minuuttia, Alli syöksyi pallontavoittelutilanteeseen Ruben Loftus-Cheekiä vastaan. Liuku oli liian kova, nappulat osuivat suoraan Milanin pelaajan pohkeeseen. Tuomari nosti keltaisen kortin, mutta sitten VAR – tuo armoton oikeudenjakaja – tarkisti tilanteen. Keltainen vaihtui punaiseksi. Pelit oli pelattu.
Nousu ja lasku
Tämän hetken taustalla on tarina, johon mahtuu loistoa ja romahduksia. Vain muutama vuosi sitten Dele Alli oli yksi jalkapallomaailman kirkkaimmista tähdistä. Tottenhamissa hän teki uskomattomia maaleja, jakeli oivaltavia syöttöjä ja vaikutti täysin pysäyttämättömältä. Kaksi kertaa peräkkäin hänet palkittiin Valioliigan vuoden nuorena pelaajana. Englannin maajoukkueessa hän loisti, ja tuntui vain ajan kysymykseltä, milloin hänestä tulisi maailman huippupelaaja.
Mutta sitten kaikki alkoi murentua.
- Ensin tuli loukkaantumisia.
- Sitten katosi itseluottamus.
- Lopulta Alli ei enää sopinut Tottenhamin suunnitelmiin.
Hän kokeili Evertonia – ei toiminut. Yritti Besiktasia – vielä huonompi ratkaisu.
Ja sitten tuli se hetki, joka pysäytti jalkapallomaailman täysin. Viime vuonna Alli avautui rehellisessä haastattelussa kamppailustaan mielenterveysongelmien, unilääkeriippuvuuden ja lapsuudessaan kokemansa hyväksikäytön kanssa. Se muistutti, että pelikentän supertähti voi olla siviilielämässä haavoittuva, rikkinäinen ihminen. Jalkapallo ei ole pelkkää taktiikkaa ja tekniikkaa – se on myös mentaalinen peli.
Viimeinen mahdollisuus?
Kun Como tarjosi Allille sopimusta, monet näkivät siinä mahdollisuuden. Uusi ympäristö, uusi liiga ja uusi alku saattoivat olla juuri sitä, mitä hän tarvitsi. Italia on ollut monelle pelaajalle paikka, jossa ura on saanut uuden suunnan – Paul Pogba kukoisti Juventuksessa, Romelu Lukaku löysi itsensä Interissä. Ehkä Como voisi olla Allille se oikea hetki pysähtyä, kerätä itsensä ja näyttää maailmalle, ettei tämä tarina ole vielä ohi.
Lauantai ei kuitenkaan ollut se päivä. Kymmenen minuuttia piti sisällään kaiken: toivon, odotuksen ja lopulta pettymysten syvän kuilun.
Mutta yksi ottelu ei ratkaise mitään. Alli on ollut tässä ennenkin – hetkessä, jossa kaikki näyttää romahtaneen. Nyt kysymys on, mitä hän tekee seuraavaksi. Antaako hän tämän hetken määritellä lopullisesti uransa vai käyttääkö sen motivaationa nousta uudestaan?
Seuraavat viikot kertovat paljon. Alli ei voi muuttaa menneisyyttään, mutta hän voi vaikuttaa siihen, miten hänen tarinansa päättyy. Ehkä punainen kortti oli vain pahaenteinen alku ennen uutta nousua. Ehkä ei.
Mutta yksi asia on varma: Dele Allia ei voi vielä unohtaa.
