Harry Kanen Paluu Englantiin – Tie Valioliigan Maalikuninkaaksi ja Jalkapallolegendaksi

Harry Kane ei voi koskaan täysin unohtaa Lontoota – sen sumuisia katuja, kapalemaisia aamuja tai sen intohimoista jalkapallohulluutta. Vaikka hän nyt paukuttaa maaleja Saksassa, silmissä siintää silti koti. Ei niinkään kivitalot tai tuttu katu Tottenhamin laitamilla – vaan ajatus kodista. Se on tunne, tavoite, paikka menneisyyden ja tulevaisuuden välissä, jossa sydän asettuu paikoilleen.

Nyt, kun Kane kimaltaa Bayern Münchenin riveissä ja johtaa Bundesliigan maalipörssiä, voi olla helppo ajatella, että hän on vihdoin perillä. Mutta tätä tarinaa ei ole vielä viimeistelty. Ei lähelläkään.

Vaikka Münchenin areenalla räiskyy iloa ja kultaa, jossain syvällä – siellä missä jalkapallotarinat elävät – jokin vielä kutsuu. Se on Englannin nurmi, kylmä ilma, laulavat katsomot ja erityisesti yksi luku, joka on yhä sulkematta: 260 maalia, Alan Shearerin varjo, joka leijuu kuin jättiläinen jokaisen englantilaisen hyökkääjän yllä.

Sankari Saksassa, mutta sydän Englannissa

Harry Kane iski ensimmäiset maalinsa Valioliigassa kuin hiljainen meteoriitti – ilman turhaa vouhotusta, mutta valtavalla voimalla. Nyt, kymmenen vuotta myöhemmin, hän kannattelee Bayern Müncheniä mestaruustaistossa kuin kreikkalainen sankari taistelukilpeään. Maalit tulevat komeasti, ja uran ensimmäinen pokaali saattaa vihdoin kolkutella oven takana. Mutta tämä kaikki – niin suuri kuin se on – tuntuu silti välivaiheelta.

Tim Sherwood tietää tämän. Hän oli paikalla silloin, kun nuori Kane otti ensiaskeliaan Tottenhamin edustusjoukkueessa. Ja nyt, vuosia myöhemmin, hän sanoo asian suoraan: Harry Kane tulee palaamaan kotiin. Mutta ei vain pelaajana, vaan legendana. Sankarina, joka palaa ottamaan sen, mikä hälle kuuluu.

Ja se, mikä hänelle kuuluu, on paikka jalkapallohistorian huipulla.

Shearerin haamu ja Englannin katse

Alan Shearerin 34-vuotiaana jättämä 260 maalin ennätys on kuulemma ”mahdoton tavoittaa”. Vuosien varrella moni on yrittänyt, ja moni on jäänyt kauas. Kane on kuitenkin hyvin lähellä. Niin lähellä, että alkaa tuntua kuin koko tarina – hänen siirtymisensä Bayerniin, keltanokkapelurit Englannin vihreillä kentillä, fanien hiljaiset huudahdukset – olisi ollut vain johdanto hänen suurelle paluulleen.

Sherwoodin heitto siitä, että vain Shearer itse ei halua Kanea takaisin Valioliigaan, ei ole pelkkä vitsi. Siinä on totuutta. Ei siksi, että kukaan toivoisi Kanea epäonnistuvan, vaan siksi että ennätykset ovat kuin muureja. Kun ne murtuvat, jotain vanhaa häviää – ja uusi legenda ottaa sen paikan.

Minne tie lopulta vie?

Mutta mihin Harry Kane palaa? Tottenham on totta kai sydämen asunto, paikka, johon hänen uransa on juurtunut. Mutta onko se enää sama koti? Julkisivu voi olla tuttu, mutta ikkunoista näkyy ehkä jo toinen aika. Uudet pelaajat, uusi kulttuuri. Voiko Kane todella palata, vai onko hänen lopullinen luku yllättävämpi?

Mahdollisia vaihtoehtoja voivat olla:

• Manchester United – legendan kaipuu ja kärkimiehen tarpeet kohtaavat
• Chelsea – uudelleenrakennus kaipaa johtotähtiä
• Liverpool – jos vanha kone rakennetaan uudelleen
• Newcastle – rahaa on, historiaa vielä ei
• Arsenal – epätodennäköinen, mutta ei mahdoton

Jokainen seura halajaa tähteä, joka ei tuo mukanaan vain maaleja vaan historiaa. Jokainen kannattaja on valmis laulamaan hänen nimeään, vaikka hetken vielä pureekin pallea.

Aikaa on – ja sitä käytetään hyvin

Harry Kane on 31. Monet jalkapalloilijat alkavat siinä iässä jo katsella kohti iltoja valmennuskursseilla tai kommentaattoribokseissa. Mutta Kanein pelityyli ei ole koskaan perustunut sprintteihin tai sähäkkyyteen, vaan siihen, mitä ei voi opettaa:

• pelisilmä
• rytmitaju
• kliininen viimeistely

Sherwood uskoo, että Kane voi pelata huipputasolla 35–36-vuotiaaksi. Mikä tarkoittaa, että hänellä on vielä aikaa – juuri tarpeeksi aikaa – nousta Valioliigan kaikkien aikojen maalintekijäksi.

Viimeinen luku odottaa

Ja mikä kiehtovin osa tätä kaikkea? Tarina tuntuu kirjoitetun kuin antiikin myytti. Täynnä käänteitä, petettyjä toiveita, mestaruushaaveita, tappioita, siirtoja – mutta samalla täsmällinen, kuin kohtalon sanelema. Se ei ole tarina miehestä, joka lähti, vaan miehestä, jonka oli pakko lähteä, jotta hän voisi palata.

Ja kun hän palaa – sillä kukaan ei enää kysy ”jos”, vaan ”milloin” – koko Englanti kuuntelee. Jossain takakentällä pieni poika pelaa potkupalloa, ja joku kuiskaa hänen korvaansa: “Harry Kane.”

Sillä nimet jäävät, kun matsit loppuvat. Maalit unohtuvat, mutta tarinat kestävät.

Ja Harry Kanen viimeinen maali? Se ei vielä ole syntynyt. Mutta tiedä tämä: se tulee. Se tulee kuin myrsky, stadionille, jonne koko maa on kokoontunut katsomaan kirjoituksen päättymistä.

1. Viimeiseen potkuun
2. Viimeiseen huutoon
3. Viimeiseen lukuun

Ja siitä tehdään legenda.