Momodou Sarrin myyttinen paluu: Mudu tuo runoutta ja roihua FC Interin kentille
Kevään hiljainen kuiskaus Turun yllä ei vielä kanna mukanaan jalkapallon riehakasta huutoa. Aurajoen ranta uinuu, mutta Veritas Stadionin tuntumassa ilma väreilee kuin ukkonen, joka vasta odottaa salamaansa. Siellä seisoo Momodou Sarr – mies, jonka nimi on tarinalleen yhtä tärkeä kuin peliasu pelaajalle. Hän on palannut kotiin. Tämä ei ole vain uutinen siirrosta – tämä on paluu, joka on täynnä tunnetta, odotusta ja kipeästi kaivattua rytmiä.
Hänet tunnetaan kentällä lempinimellä Mudu, ja siinä nimessä sykkii muutakin kuin tavallista lempinimeä. Kenties pieni rukous, ehkä muistutus siitä, mistä tullaan ja miksi lähdetään – ja yhä uudelleen palataan.
Juuret, jotka eivät kadonneet
25-vuotias laitahyökkääjä ei palannut vain johonkin, vaan omaan paikkaansa. Ei hän hakeudu jokaiseen vanhaan kulmaan tai tuttuihin kahviloihin. Hänen kotinsa sykkii kentillä, joiden pintaa jalat jo kerran oppivat lukemaan. Ja nyt hän on täällä jälleen – ei vieraana, vaan sanansa uudelleen lausuvana runoilijana, jonka kieli on nopeus, rytmi ja intohimo.
Gnistanin väreissä Mudu oli jotain enemmän kuin pelaaja. Hän oli näky, josta kirjoitettiin runoja – eikä vain lehtien otteluraporteissa, vaan niissä hiljaisissa hetkissä, kun fanin sydän muljahtaa. Eikä se jäänyt huomaamatta. Sieltä tie vei Tanskan kentille, FC Koldingiin.
Jäät ja hiljaisuus Tanskan yössä
Tanska lupasi mahdollisuuden. Ja hetkeksi se sitä olikin. Sarr pelasi 15 ottelua – ei ollut poissa, muttei aivan paikallakaan. Kun pitkä talvi laskeutui pohjolan ylle, myös minuutit jäätyivät. Kentälle jäi pelaaja, jonka sydämessä vaikutti vielä syttyvän, mutta jota valo ei juuri sillä hetkellä tavoittanut.
Se on hetki, jolloin monen tie hajoaa. Mutta Mudussa sykki halu. Jotain oli vielä sanomatta, jotain pelaamatta. Ja nyt se jokin tuo hänet takaisin Suomeen – takaisin sinimustiin.
Ei pelkkä paluu – vaan alku
Päävalmentaja Vesa Vasara näki kenties enemmän kuin numerot tai tilastot. Hän näki kipinän. Hän ei etsi pelkkää vauhtia, vaan sellaista pelaajaa, joka tuo pukukoppiin muutakin kuin nappikset ja makeisia. Hän etsii tarinankertojia pelotaidoilla.
- Vauhtia laidalle
- Kokemusta ja nälkää
- Halu olla merkityksellinen
Jokainen Mudu-unelman hetki ei ole varma. Hän saattaa istua penkillä. Tai nousta starttaamaan ottelun. Mutta hänen nimensä kirjoitetaan listalle – ei tyhjään, vaan täyteen toivetta ja mahdollisuutta.
Mistä tarinat tehdään?
Turku rakastaa nousuja. Kuin kaupunki, joka ymmärtää, että tarinan kaari ei synny vain voitosta, vaan myös siitä, kuka nousee hiljaisen kauden jälkeen uudelleen jaloilleen. Mudu tulee kentälle eikä vain pelaa – hän palaa. Ja se paluu ei ole pelkkää urheilua – se on kirjaimellisesti runoutta nurmella.
- Paluun nälkä
- Kokemus, jota ei voinut oppia ilman lähtöä
- Sydän, joka sykkii yhä kotimaiselle kentälle
Jokaisessa kosketuksessa on nyt enemmän kuin pelkkä syöttö. Se on muistutus menneestä, toivo tulevasta. Kun Mudu ottaa pallon ja antaa sen jälleen liikkua kehostaan eteenpäin, syntyy hetki, joka voi olla kauden ensimmäinen säkeistö jostakin suuremmasta.
Luku, joka on vasta alussa
Emme vielä tiedä, missä tämä tarina päättyy. Mutta tiedämme, mistä se alkaa – ei pelkistä siirtouutisista tai tilastoista, vaan sydämestä. Kun pelaaja palaa, hän tuo mukanaan ei vain pelitaitoa – vaan sitä näkymätöntä kipinää, jonka nimi on tahto.
Ehkä Mudu ei ole vielä legenda. Mutta hän on lupaus. Tarina, joka haluaa tulla kerrotuksi. Ja se jos mikä on jo alku uudelle luvulle.
— Ilta Väinämöinen
Sanojen selostaja, kenttien kuiskaaja,
missä jalkapallo kohtaa runon ja sydän alkaa taas lyödä.
