Leicesterin romahdus syvenee maalittomien pelien ennätys ja uhkaava putoaminen varjostavat kautta
Muistatko vielä sen kevään, kun Leicester City kirjoitti jalkapallohistorian kenties suurimman ihmeen? Vuosi oli 2016, ja ”Ketut” jyräsivät suurten jättien ohi suoraan Valioliigan mestariksi – sadunomainen tarina, johon kukaan ei ollut uskonut, mutta joka sai koko jalkapallomaailman hymyilemään.
Mutta nyt tuo satu on jäänyt vanhaksi valokuvaksi pölyn peittämässä kehyksessä. Vuonna 2024 Leicester ei ole enää sankaritarinan tähti, vaan pimeään syöksyvän draaman päähenkilö. Ja maanantai-iltana se draama sai jälleen uuden synkän luvun.
Kotitappio Newcastlelle 0–3 ei ollut vain kolmas piste, joka lipesi käsistä. Se rikkoi myös Englannin huippujalkapallon tilastoja rumimmalla mahdollisella tavalla.
Hiljaisuus King Powerilla
Leicester ei ole tehnyt maalia kotonaan kahdeksaan peliin. Ei yhden yhtä osumaa kotiyleisön edessä. Se on pisin maaliton putki kotiotteluissa Englannin neljän ylimmän sarjatason historiassa. Valioliiga, Mestaruussarja, Ykkösliiga, Kakkosliiga – ei missään niistä ole nähty tällaista kuivaa kautta kotinurmella.
Viimeisin maali King Power -stadionilla? Se syntyi 8. joulukuuta 2024, Brightonia vastaan. Nyt, kuukausia myöhemmin, Leicesterin hyökkäyspeli on kuin tyhjä kaivo – syvä ja toivoton. Vastustajat juhlivat. Kotijoukkue on hiljaa. Ja katsomossa kuuluu lähinnä huokailuja ja hämmentynyttä hiljaisuutta.
Ruud, joka menetti suunnan
Joukkueen manageri, entinen hollantilaislegenda Ruud van Nistelrooy, seisoo yhä sivurajalla – mutta näkee, kuinka maa jalkojen alla alkaa sortua. Newcastle-pelin jälkeen hän kohautti olkiaan ja sanoi hiljaisesti:
“Olen kokeillut kaikkea – erilaisia pelaajia, muodostelmia, rakenteita. Mutta mikään ei toimi.”
Van Nistelrooy on yrittänyt nostaa seuraa takaisin jaloilleen, mutta kenties yritti jo hypätä liikkuvaan junaan, joka oli matkalla kohti onnettomuutta. Brittimedia arvelee hänen viimeisten viikkojensa olevan käsillä. Ja kun tulokset puuttuvat, fanien ja seurajohdon kärsivällisyys ei yleensä kestä kauaa.
Kun toivo katoaa
Ja faneilla – ne, jotka seuraavat joukkuetta vuodesta toiseen, säässä kuin säässä – kärsivällisyys on jo mennyttä. Entinen pelaaja ja nykyisin asiantuntijana toimiva Matt Piper tiivisti tunteen BBC:n radiossa:
“En ole enää edes vihainen. Tämä joukkue vain imee kaiken elämän minusta. Tällaista tilannetta en muista nähneeni.”
Piperin sanat kertovat kaiken. Leicester on vaipunut takaisin sinne, mistä se aikoinaan nousi: alemmas, harmaampiin sarjatasoihin. ”Hissiseuraksi” sitä on kutsuttu ennenkin – tiputaan, noustaan, tiputaan taas. Mutta kun kerran on maistanut mestaruutta, paluu vanhaan sattuu vuosienkin jälkeen.
Lopun alku?
Valioliigan sarjataulukossa Leicester on toiseksi viimeisenä, sijalla 19. Matkaa ensimmäiseen turvassa olevaan joukkueeseen on murskaavat 15 pistettä – ja pelejä on jäljellä enää seitsemän.
Matematiikka ei valehtele. Leicesterin pitäisi käytännössä voittaa loput ottelunsa, ja samalla toivoa, että kilpailijat kaatuvat yksi toisensa jälkeen. Todennäköisempää on, että seura ottaa jälleen askeleen alas. Mestaruussarjaan.
Sadun jälkeinen elämä
Leicesterin mestaruustarina oli hetki, jolloin futismaailma uskoi ihmeisiin. Pieni joukkue haastoi jättiläiset ja voitti. Mutta sadut ovat harvoin tarinoita, jotka jatkuvat voittoon ikuisesti. Leicester eli hetken unelmaa – ja nyt herätys on kovaa kyytiä muuttumassa painajaiseksi.
Putoaminen ei olisi ensimmäinen kerta. Eikä ehkä viimeinen. Mutta se ei tee tästä kaudesta yhtään vähemmän tuskallista niille kannattajille, jotka vielä muistavat mestaruuskauden kyyneleet – mutta tällä kertaa silmissä on vain surua.
Tärkeimmät nostot:
- Leicester ei ole tehnyt maalia kotikentällään sitten 8. joulukuuta 2024.
- Kahdeksan maalitonta kotiottelua putkeen – uusi ennätys Englannin neljän ylimmän sarjatason historiassa.
- Joukkue on 15 pistettä putoamisrajan alapuolella – ja pelejä on jäljellä seitsemän.
- Manageri Ruud van Nistelrooy on kovan paineen alla – spekulaatio potkuista kiihtyy.
Mitä mieltä sinä olet?
Voiko Leicester vielä kääntää kelkan – vai onko tämä satukirjan viimeinen luku? Jaa ajatuksesi kommenteissa.