Jani Honkavaara johdatti Djurgårdenin eurooppalaiseen jalkapallosatuun – nyt vastassa Chelsea

Joskus jalkapallo on muutakin kuin 90 minuuttia, pallo kentällä ja tulostaulu. Joskus se muuttuu saduksi, sellaiseksi jonka muistaa vielä vuosienkin päästä – tarinaksi rohkeudesta, käänteistä ja sankaruudesta. Ja torstai-iltana Wienissä, juuri sellainen tarina syntyi, kun Djurgården käänsi kauden suurimman ottelunsa draamallisesti edukseen ja lunasti paikkansa Euroopan cupin välierissä.

Mutta ei millä tahansa reseptillä. Tämä ei ollut kliininen voitto. Tämä oli elokuvan kaltainen näytelmä, jossa jokainen hetki hengitti jännityksestä ja jossa lopulta suomalainen valmentaja Jani Honkavaara nostettiin ikonien joukkoon Ruotsin sinikeltaisen laivan kapteenina.

Yö Wienissä – Yksi virhe, yksi vaihto, ja peli käynnistyy

Ilta oli keväinen mutta raskas. Rapid Wienin kotiyleisö, tunnettu intohimoisesta mutta kiihkeästä kannustuksestaan, odotti helpotusta – tai ehkä jopa murskavoittoa. Djurgården oli altavastaaja, ruotsalainen seura, jota harva piti todellisena uhkana suurille eurooppalaisille nimille. Mutta kenttätapahtumat eivät aina tottele paperilla annettuja rooleja.

Seitsemän minuutin pelin jälkeen tapahtui jotain, mikä muutti kaiken: Rapidin keskikentän avainpelaaja Mamadou Sangaré tempaisi typerän, hallitsemattoman liikkeen, jonka tuomari säälimättä palkitsi punaisella kortilla. Yksi virhe, ja kotijoukkue joutui miesvajaukselle juuri sillä hetkellä, kun jalat vasta alkoivat löytää pelirytmin.

Busseja ei ehditty vielä varikolle, kun seuraava käänne iski Djurgårdenin kannalta tylysti – loukkaantuminen pakotti yhden heidän avainpelaajistaan kentän sivuun. Mutta se, mitä aluksi pidettiin huonona onnena, kääntyi odottamattomasti toiseen suuntaan. Santeri Haarala, suomalainen taituri ja kapinallinen pelimies, sai ensimmäistä kertaa kunnolla tilaisuutensa loistaa.

Ja loistaa hän teki – vaikkei heti tulostaululla, niin olemuksellaan.

Toisen jakson trilleri alkoi ennen taukoa

Ottelun ensimmäinen jakso oli kaoottinen, hyvällä tavalla. Se muistutti enemmän teatteriesitystä kuin tasapainoista urheilutapahtumaa. Vain hetkeä ennen taukoa Marcus Danielson upotti pilkun verkkoon ja vei vieraat johtoon. Kaikki näytti hetken niin selvältä.

Mutta jalkapallo – tuo maailman yllätyksellisin peli – ei anna voittoa kenellekään ennen pelin päättymistä. Juuri kun Djurgården oli saanut juonesta kiinni, Jacob Une Larsson lahjoitti kotijoukkueelle tasoituksen omalla maalillaan. Ikään kuin kohtalo olisi kuiskannut korvaan: “Hei, älä vielä juhli.”

Toinen jakso – Väsyneiden miesten viimeinen yritys

Toinen puolisko oli kaikkea muuta kuin taktinen taulukko. Se oli tahdon taistelua. Väsymys alkoi raapia nilkkoja, askeleet painoivat – mutta vielä joku jaksoi juosta. Vielä oli yksi tarina kirjoittamatta.

Keita Kosugi – nimi, jota harva osasi odottaa nousevaksi sankariksi – pomppasi esiin kuin keskiaikainen soturi. 75. minuutin kohdalla hänen harkittu vetonsa osui eikä ohitse. Djurgården siirtyi jälleen johtoon yhteismaaleissa ja peli venyi jatkoajalle.

Jatkoaika – Tatuoitu nimi ja särkyneet unelmat

Kun jatkoajan ensimmäiset minuutit alkoivat, molemmat joukkueet näyttivät henkisesti äärirajoilla. Mutta yhdellä pelaajalla oli vielä varaa antaa enemmän – Tobias Gulliksen. Hän ei pelkästään iskenyt Djurgårdenin tärkeimmät maalit. Hän sinetöi joukkueen voiton – ja teki sen tavalla, joka jää fanien sydämeen pysyvästi.

• Kaksi osumaa
• Yksi mies
• Yksi legenda syntyi

Rapid Wien puolestaan hajosi kuin korttitalo kevättuuleen. Punaiset kortit ja tyhjät katseet täyttivät ruudun. Traagisten sankareiden joukkoon liittyi vielä Serge-Philippe Raux-Yao, joka viime hetkillä vetäisi epätoivoisen taklauksen – ja sai siitä palkinnoksi suoran punaisen.

Djurgården jatkaa. Chelsea odottaa.

Ja näin Djurgårdenin tarina kasvaa. Se ei ollut vain voitto Rapid Wienistä – se oli tarina siitä, miten altavastaajat voivat nousta, kun vain sydän sykkii tarpeeksi kovaa.

Ja kaiken tämän keskellä seisoo Jani Honkavaara. Suomalainen valmentaja, jonka rauhallinen karisma ja vuosien varrella hioutunut pelisilmä ovat rakentaneet tästä ryhmästä enemmän kuin joukkueen – tarinan. Hän nousi yllättäen valokeilaan, eikä ole horjunut.

Nyt joukkueen tie vie vielä suurempiin peleihin. Seuraavana vastassa on Chelsea – ei mikä tahansa joukkue, vaan lontoolainen jättiläinen, jonka stadionilla historian kerrokset tuntuvat jopa ilmassa.

Voiko Djurgården voittaa Chelsean? Kukaan ei tiedä. Mutta ehkä se ei ole edes tärkeintä. Tärkeintä on, että he ovat nyt tarinassa, joka alkoi hiljaa ja varovasti – ja paisuu nyt täyteen ääneen Euroopan futiskenttien suurimmilla näyttämöillä.

Jani Honkavaara on noussut myrskyn silmään, purjeet korkealla ja katse selkeänä.

Tämä ei ole enää vain jalkapalloa. Tämä on saaga. Ja se jatkuu.