Jamie Vardyn jäähyväiset Valioliigalle – Leicesterin kuninkaan hauras hetki koskettaa faneja
Joskus urheilu kertoo meistä enemmän kuin elämä itse. Niin käy juuri nyt, kun Leicester City putoaa Valioliigasta ja Jamie Vardy, mies joka kerran johdatti tämän pikkuseuran jalkapallomaailman kirkkaimmalle huipulle, seisoo nyt raunioilla — pettyneenä, vihaisena, ja paljaampana kuin koskaan ennen.
Vardyn tarina ei ole pelkkä kertomus maalintekijästä. Se on moderni kansansatu, jossa tehdastyöläinen nousee seitsemännen sarjatason tylsästä arjesta Valioliigan kuninkaaksi. Hän ei tullut akatemiasta, vaan takapihalta. Hänessä on ollut alusta asti jotain raakaa, jotain aitoa — ja juuri siksi tämän hetken hauraus tuntuu niin voimakkaalta.
Kun Leicester hävisi ratkaisevan ottelunsa sunnuntaina ja kohtalo sinetöityi, Vardy julkaisi Instagramissa viestin, joka ei jättänyt tilaa tulkinnoille. ”Olen vihainen ja pettynyt,” hän kirjoitti yksinkertaisesti. Taustalla ei ollut PR-tiimiä siloittelemassa sanoja, ei kliseitä. Oli vain mies, joka oli epäonnistunut — ja tiesi sen.
”Me epäonnistuimme, eikä meillä ole mitään tekosyitä.”
Siinä ne olivat: sanat, joilla hän otti koko joukkueen pettymyksen kantakseen. Hän ei syyttänyt valmentaja Ruud van Nistelrooyta, ei loukkaantumisia, ei kohtaloa. Vain rehellinen katse peiliin.
Leicesterin romahdus ei ollut nopea eivätkä ovet paukahdelleet näyttävästi – se oli pikemminkin hidas haihtuminen. Van Nistelrooyn lupaava alku valmentajana muuttui nopeasti suohon, jossa harhailtiin ilman kompassia. Maaleja ei tullut, pisteitä vielä vähemmän. Lopulta eivät fanitkaan enää jaksaneet tulla katsomaan. Leicester hävisi, mutta ehkä vielä pahempaa — Leicester katosi.
Ja siellä kaiken keskellä seisoi Jamie Vardy, hiljempana kuin koskaan. Mies, joka kerran juhli maalejaan ilkikurinen virne kasvoillaan, näytti nyt julkaisussaan vuosia vanhemmalta. Hän sanoi sen ääneen, mitä monet pelaajat eivät uskalla: ”Pyydän anteeksi, että tämä kausi päättyi näin paskoissa merkeissä.”
Tavallisesti tällaiset sanat jäävät tyhjiksi fraaseiksi. Mutta kun ne tulevat Vardylta, ne painavat enemmän kuin hopeinen palkintokaappi. Tässä ei puhunut urheilija, joka lähtee seuraavaksi Dubaihin leireilemään. Tässä puhui mies, joka välittää.
Jamien sopimus päättyy ensi kesänä. Tuleeko hän jäämään, jos Leicesterin tie vie mestaruussarjan hikisiin tiistai-iltoihin vieraissa?
- Ehkä.
- Ehkä hänen matkansa seurassa on nyt tullut päätökseen.
Mutta jälki, jonka hän jätti, ei katoa. Se on kirjoitettu fanien sydämiin, Instagramin kommenttikenttiin, siihen hiljaiseen taputukseen, jonka hän sai, kun käveli kentältä pois.
Asia on niin, että ottelut unohtuvat. Tulokset haalistuvat. Mutta totuus, joka paljastuu tappion hetkellä — se jää.
Jamie Vardy ei ole enää vain muisto siitä sensaatiomaisesta mestaruuskaudesta 2016. Hän on nyt osa suurempaa tarinaa. Tarinaa siitä, miten joskus suurinkin sankari polvistuu, mutta tekee sen niin rehellisesti, etteivät ihmiset katoa — vaan tulevat lähemmäs. Hän ei koskaan ollut pelkkä pelaaja. Hän oli fani, joka sattui olemaan uskomattoman hyvä futiksessa.
Leicesterin putoamisesta voi tehdä kylmän Excel-taulukon. Tai siitä voi kirjoittaa runon – täynnä virheitä, intohimoa, ja sitä, mikä urheilussa merkkaa eniten: sydäntä.
Jonain päivänä, kun joku uusi poika pukee päälleen sinivalkoisen pelipaidan ensimmäistä kertaa, hän ehkä muistaa tämän kauden. Ehkä hän muistaa Vardyn sanat — ei siksi, että ne seremoniallisesti julkaistiin, vaan siksi että ne tuntuivat.
Tappio voi hajottaa. Mutta joskus se myös paljastaa, kuka me oikeasti olemme.
Jamie Vardy? Hän on yhä kuningas. Vaikka putosi valtaistuimelta, hän seisoo ylväänä raunioilla – ja ehkä juuri niin legendoja syntyykin.
— Aino Kuusela
Urheilun tarinoiden metsästäjä.
Kuin harvinainen lintubongari, joka sattuu löytämään runon keskeltä pelipäivää.
