James Tarkowski loukkaantui vakavasti – Evertonin kapteenin poissaolo luo tilaisuuden uusille sankareille
On hetkiä jalkapallossa, jolloin stadion hiljenee kokonaan. Ei siksi, että joku teki upean maalin tai että yleisö odottaa pilkkua, vaan siksi, että jotain on pielessä. Kun yksi pelaaja jää makaamaan kentälle liian pitkäksi aikaa, kaikki pidättävät hengitystä. Sitä seuraa hiljaisuus, joka tuntuu pakahduttavalta.
Näin kävi, kun Everton kohtasi Manchester Cityn. James Tarkowski – sinisten puolustuksen kivijalka, luotettava johtaja, kentän äänetön komentaja – kaatui. 52. peliminuutti toi mukanaan jotain paljon raskaampaa kuin Cityn hyökkäys tai taklaus keskialueella.
Hänet vaihdettiin kentältä, ja moni toivoi parasta. Mutta toiveet eivät auttaneet. Tänään, 25. huhtikuuta 2025, Evertonin päävalmentaja David Moyes toi uutiset julki karulla varmuudella:
”Tarky on ulkona. Kausi on ohi.”
Takareisivamma. Leikkaus. Kesään asti poissa. Kapteeni on kaatunut.
Tämä ei ole vain loukkaantuminen – tämä on tarinan käännekohta. Tarkowski ei ole ainoastaan puolustaja. Hän on ollut ykkösmiehiä jokaisessa tämän kauden 33 valioliigaottelussa. Kun Seamus Coleman jäi sivuun, Tarkowski nosti kapteeninnauhan käsivarteensa ilman turhaa fanfaariä ja astui esiin.
Hän on tyyppi, joka ei huuda otsikoista, mutta jonka läsnäolo tuntuu koko kentän leveydeltä. Mies, jonka olemus kentällä on kuin majakka sumussa – aina paikallaan, aina valmiina. Ja nyt? Nyt sitä valoa ei nähdä enää tällä kaudella.
Valmentaja David Moyes, jonka oma tarina linkittyy vahvasti Evertoniin, kiteytti tilanteen:
”Tämä on meille valtava isku.”
Ei draamaa, ei suuria sanoja – mutta paino kuului jokaisessa tavussa.
Uusi alku: Keane astuu esiin
Tarkowskin tilalle nousee nyt Michael Keane. Kokenut, kyllä – mutta kentällä hän ei ole ollut helmikuun alun jälkeen. Viimeiseen yhdentoista liigapelin aikana hän on odottanut vaihtoaitiossa, katsellut kenttää hiljaa.
Nyt hänelle syttyy uudelleen valokeila, mutta se ei valaise voiton hetkiä – vaan paikan, jossa yksi tärkeimmistä on kaatunut.
- Keanen on vaikea täyttää Tarkowskin saappaita
- Kentälle palaaminen vaatii henkistä ja fyysistä kanttia
- Hänen on tuotava kokemusta ja rakennettava uusia yhteyksiä puolustuksessa
Siinä missä Tarkowski toi johtajuutta, jota ei aina näe tilastoissa tai pelitilanteissa – vain tuntee – Keanelle jää tehtävä yrittää kuroa tuo aukko umpeen. Se ei ole helppoa. Eikä sen pidäkään olla.
Katse tulevaan – Everton jatkaa
Everton on tällä hetkellä sarjataulukossa sijalla 13. Ei kriisivyöhykkeellä, mutta ei turvassakaan. Ja seuraavaksi vastaan asettuu Chelsea, Stamford Bridgellä – paikassa, jossa jokainen ottelu tuntuu kahdelta.
Kauden viimeinen kymmenesosa on alkamassa, ja sen merkitys vain kasvaa. Nyt tarvitaan uudelleen rakentamista, uudelleen uskoa.
- Keanen on löydettävä rytminsä
- Pelaajien on reagoitava kapteenin poissaoloon
- Fanien tuki on tärkeämpää kuin koskaan
Kuka nyt astuu esiin? Ehkä Keane. Ehkä joku nousee vielä täysin yllättäen taustalta – nuori pelaaja, joka on odottanut omaa ensimmäistä suurta hetkeään. Historia tehdään usein juuri näin: kun yksi kaatuu, toinen seisoo hänen varjossaan ja astuu valoon.
Tarkowskin perintö ja Evertonin sydän
Tarkowski ei enää kisko ylleen Evertonin sinistä paitaa tällä kaudella, mutta hänen merkityksensä ei katoa. Hänen esimerkkinsä, tapansa johtaa hiljaisesti mutta lujasti – se jää. Se kaikuu jokaisessa puolustuksessa, jokaisessa huudossa, jonka Moyes lähettää kentälle.
Jos jalkapallo on tarina – niin kuin sen kuuluu ollakin – silloin James Tarkowskin luku jää tähän kesken, mutta ei unohdu koskaan. Hän jatkaa seuraamistaan kuntoutuksen varjoista, leikkauspöydän jälkeisestä maailmasta, ja tietää: hänen joukkueensa kulkee nyt eteenpäin hänen jalanjäljissään.
Evertonin sydän lyö vielä. Ehkä jopa kovempaa kuin koskaan.
Eteenpäin, siniset. Tämä ei ole tarinan loppu.
– Elina Hänninen
Urheilujournalisti | Tarinoiden tulkki
”Jalkapallo ei ole vain peli – se on tunne, elämä, jatkuva kertomus.”
