Liverpoolin mestaruushuuma vaihtui siniseksi savuksi – tarina ikimuistoisesta Anfieldin illasta
Joskus elämä tarjoilee mestaruusjuhlaan odottamattoman pilkahduksen mustaa huumoria — ja tekee sen vieläpä silkkihansikkain. Sunnuntai-iltana Anfieldillä olisi pitänyt olla kaikki kohdallaan: aurinko laski hymyillen kentän ylle, ja Liverpoolin fanit odottivat hetkeä, jota he olivat vuosikaudet janoisesti kaivanneet.
Heidän punainen laivansa oli juuri murskannut Tottenhamin 5–1 ja varmistanut itselleen ansaitun Valioliigan mestaruuden. Tuntui kuin koko stadion olisi kohonnut ilmaan, täynnä raikuvaa laulua ja rakkauden ääniaaltoja. Nyt oli heidän vuoronsa juhlia, vihdoinkin.
Väärän värinen savumerkki
Taskuista ja reppujen pohjilta kaivettiin esiin savukranaatit – pienet juhlan signaalit, jotka levittäisivät punaista savua ilmaan, maalaten taivaan Liverpoolin väreillä. Mutta sitten tapahtui jotain sellaista, ettei kukaan olisi voinut käsikirjoittaa, ei edes parhaan satiirikomedian tekijä.
Kun päätösvihellys kaikui ja ensimmäiset kranaatit sytytettiin, savun väri ei ollutkaan tuo odotettu hehkuva punainen. Se oli sininen. Syvä, kirkas Evertonin sininen.
Anfieldille nousi aalto toisensa jälkeen tuhansista savukranaateista, jotka syöksivät ilmalle aivan väärän värinsä. Täydellinen euforia sai koomisen viillon:
- Hymyt jäykistyivät
- Naurut muuttuivat hämmentyneiksi hihityksiksi
- Koko stadion leijui nyt kilpailijan värin alla
Taustalla mestarillinen kepponen
Kuten parhaisiin tarinoihin kuuluu, taustalta paljastui mestarillinen kepponen. Yksi Evertonin kannattaja, joka on pysytellyt nimettömänä – kenties hyvästä syystä – oli rakentanut tämän saagan:
- Hankki tuhansia sinisiä savukranaatteja
- Repi alkuperäiset etiketit irti
- Korvasi ne Liverpoolin punaista mainostavilla tarroilla
- Myi tuotteet viattomille faneille
Siinä missä kentällä Liverpool oli ollut pysäyttämätön — Mo Salah tanssi kuin tuulihenkäys ja Alexander-Arnold jahtasi syöttöjä kuin tähtiin tähyäen — kentän ulkopuolella joku toinen pelasi omaa peliään, ja voitti.
Elämä jatkuu savun läpi
Tämä pieni, ilkikurinen hetki muistutti siitä, että jalkapallo ei ole koskaan vain voittoa ja tappioita taululla. Se on tarinoita. Se on muistoja, joita muistellaan vielä vuosikymmenten päästä. Se on ystävyyttä ja vihanpitoa, usein samassa henkäyksessä – ja täällä, missä jalkapallo on oma uskonsa, se on kaikki.
Totta kai Liverpool juhli silti. He lauloivat halki sinisen savun, aivan kuin Troijan soturit ennen kaupungin murtumista. He tiesivät, että joskus suurimmat voitot syntyvät juuri siitä, että osaa nauraa myös itselleen.
Sillä niin kauan kuin savua nousee taivaalle – punaisena, sinisenä tai minkä värisenä tahansa – peli, ja elämä sen mukana, jatkuu.
