Ilkay Gündoğan jatkaa huipulla – tarina intohimosta ja päättäväisyydestä inspiroi yhä
Kun jotkut urheilijat vetäytyvät hiljaa taustalle vanhetessaan, Ilkay Gündoğan seisoo edelleen valokeilassa – selkä suorana, katse kirkkaana ja bootsit jalassa valmiina seuraavaan koitokseen. Hän ei puhu uran lopettamisesta, vaan tulevista vuosista. Hän on ollut mukana suurissa peleissä, vaihtanut seuroja, voittanut mestaruuksia, mutta silti hänen katseessaan palaa yhä se sama kirkas liekki, joka syttyi vuosia sitten Dortmundin harjoituskentillä.
– Minulla on vielä vuosi sopimusta jäljellä, ja olen tyytyväinen. Haluan pelata vielä useamman vuoden. Tunnen olevani siihen täysin valmis.
Näin sanoo Gündoğan – viileästi ja vakaasti, mutta rivien välistä henkii enemmän kuin pelkkä toteamus. Se on lupaus. Kenties itselleen, kenties faneille, mutta ennen kaikkea ajalle: hän ei aio kadota mihinkään, ei vielä pitkään aikaan.
Barcelonan jälkeen – missä hänen elegantti peliälynsä sai hetkittäin loistaa, mutta lopulta jäi ehkä hieman varjoon – Gündoğan palasi Manchesteriin viime kesänä. Kotiin, voisi sanoa, sillä Cityssä hänen nimensä on kirjoitettu osaksi aikakirjoja. Pep Guardiola, hänen entinen ja nykyinen valmentajansa, tiesi tarkalleen mitä teki – toi takaisin sen, jota joukkue kaipasi. Jonkun, joka ei vain pelaa peliä, vaan elää sitä jokaisella solullaan.
Tänä keväänä, kun Manchester Cityn kausi on ollut kaikkea muuta kuin varma – horjuvaa puolustusta, ailahtelevaa hyökkäyspelaamista ja kysymysmerkkejä Mestarien liigan osallistumisen yllä – Gündoğan on ollut ehkä juuri se vakaa kivijalka, jota joukkue tarvitsee.
Mittarit kertovat kaiken
Hän on kellottanut lähes 3000 peliminuuttia tämän kauden aikana. Mieti sitä:
- Yli kaksi vuorokautta pelikelloa käynnissä
- Ilman merkittäviä pysähdyksiä
- Parhaissa mahdollisissa sarjoissa
Se kertoo paljon enemmän kuin kauniit puheet voittajan sydämestä. Gündoğan ei ole enää se nuori huimapää, joka jakeli syöttöjä kuin neonvalot yössä. Mutta ei hänen tarvitsekaan olla. Nyt hän pelaa eri tavalla – hän seuraa tilannetta, hengittää rytmissä ja sytyttää pelin liekin oikealla hetkellä.
Jos jalkapallo on orkesteri, Gündoğan on kapellimestari: ei aina parrasvaloissa, mutta juuri hän saa koko tilan soimaan.
Taustalla vahvaa tahtoa
Ja keskellä tätä kaikkea – tulospaineiden, siirtohuhujen ja ikäkysymysten pyörteessä – hän sanoo, että haluaa pelata vielä neljä vuotta. Ei siksi, että pitäisi. Vaan koska vieläkin, kaikesta huolimatta, hän haluaa.
Ehkä syy löytyy taustasta. Saksassa syntynyt, turkkilaisista juurista ponnistanut Gündoğan ei ole saanut mitään valmiina.
- Kahden kulttuurin mies
- Identiteetti rakennettu itse
- Ura ei koskaan ollut itsestäänselvyys
Juuri siksi hän tietää, että ura – hyväkään – ei ole koskaan vähäpätöinen. Se on jokapäiväinen valinta. Päätös jatkaa, yhä uudelleen.
– Olen todella hyvässä kunnossa ja pidän huolta kropastani. Voin pelata vielä vuoden, kaksi, kolme tai jopa neljä.
Sillä hetkellä ei kuulosta siltä kuin mies puhuisi suunnitelmasta. Se kuulostaa enemmän valalta – itsensä ja pelin edessä.
Kruunun hetki saattaa olla lähellä
FA Cupin finaali häämöttää – 17. toukokuuta Crystal Palacea vastaan. Siellä, Wembleyn historiallisella nurmella, Gündoğanilla voi olla taas mahdollisuus:
- Nostaa pokaali
- Johtaa joukkuettaan voittoon
- Piirtää uusi kappale uraansa
Jos hän sen tekee, se ei ole vain pelillinen teko. Se on muistutus meille kaikille siitä, mitä intohimo ja päättäväisyys tarkoittavat.
Ilkay Gündoğan ei suostu siirtymään sivuun hiljaa. Hän ei aio luopua, ennen kuin joutuu. Ja – rehellisesti – miksi hänen pitäisikään? Hänellä on vielä paljon annettavaa. Ja kun hän sanoo olevansa valmis, hän ei tarkoita vain seuraavaa ottelua. Hän tarkoittaa kaikkea.
Hän on kertoja, joka edelleen kirjoittaa tarinaansa. Ja maailma – olkoon se Wembley, Etihad tai mikä tahansa nurmi – lukee sitä yhä mielellään.
