Emiliano Martinezin koskettavat jäähyväiset Villa Parkilla – fanit hiljentyivät viimeisen ottelun äärelle
Kun perjantai-illan pehmeä kevätaurinko hyvästeli Villa Parkin nurmikon Birminghamissa, stadionilla koettiin jotain, joka pysäytti koko paikalle saapuneen yleisön hengityksen. Kyseessä ei ollut vain peli – ei sitten sinne päinkään. Se oli hetki, josta puhutaan vielä pitkään: kaunis, hiljainen hyvästijättö, joka piirtyi fanien mieleen kuin suosikkikirjan viimeinen luku, jota ei haluaisi koskaan kääntää.
Aston Villa nappasi vakuuttavan 2–0-voiton Tottenhamista, mutta pelin tulos jäi nopeasti toissijaiseksi. Kaikki huomio kiinnittyi yhteen mieheen: maalivahti Emiliano Martineziin. Argentiinalaisvahti, joka oli pitkään Villa-fanien turvasatama tolppien välissä, seisoi pelin jälkeen kentän laidalla – yksin, silmissään vesi, ei voiton – vaan ehkä jäähyväisten vuoksi.
Martinez ei itkenyt suurieleisesti. Hän vain seisoi hiljaa, katsoi katsomoon ja antoi katseensa viipyä siellä hetken pidempään kuin yleensä. Siinä oli jotain sydäntäsärkevän kaunista. Se ei ollut varmuus lähdöstä, mutta ei myöskään lupaus jäämisestä. Se oli kysymys ilman vastausta.
Leon Bailey, Villan toinen tähti, vaelsi kentällä kyynelsilmin ottelun jälkeen. Ja yhdessä kohdatessaan he jakoivat katseen, josta ei tarvinnut sanoja. Fanit eivät huutaneet. He ymmärsivät. Jotkut hiljaisuudet huutavat kovempaa kuin mikään laulu.
Pelin jälkeen päävalmentaja Unai Emery ei tarjonnut suuria paljastuksia. Hän ei edes yrittänyt. ”Tämä oli viimeinen kotipeli. Saa nähdä…” hän totesi Mirrorin mukaan – ja se riitti. Ne kasvot, se katse, ne tauot sanojen välissä – kaikki puhui enemmän kuin yksikään lause.
Martinez ei ole mikä tahansa pelaaja Villa Parkille. Hänen nimensä ei jää huulille kevyesti, se lausutaan kuin rukous.
- Hän oli viimeinen linja puolustuksessa
- Maailmanmestari, joka pysäytti Ranskan kohtalon vuoden 2022 MM-finaalissa
- Rakensi Villa Parkille uutta identiteettiä torjunta torjunnalta
Jos hän todella on lähdössä, kyseessä ei ole pelkkä siirto – se on tarinan katkeaminen.
Kuka havittelee sankaria?
Ja kysymys kuuluu: miksi nyt? Kuka havittelee tätä argentiinalaiskiveä torjuntalinjaansa?
- Bayern München
- Juventus
- Manchester United, joka etsii edelleen uutta ykkösvahtia
Huhut vellovat, siirtoikkunan kuumuus lähestyy, ja Martinez on – ehkä haluamattaan – keskustan näyttämöllä.
Moni miettii, voiko hänen lähtönsä olla mitattavissa? Kuinka laitat torjuntaprosentin painoksi sille, miltä tuntuu nähdä sankarinsa astelevan kohti tuntematonta? Ei voi mitata. Martinez on ollut enemmän kuin maalivahti. Hän on ollut joukkueen tunnetila, sen kasvojen tärinä voiton hetkellä, sen viimeinen puolustus toivottomuuden hetkellä.
Perjantain ottelu ei ollut vain voitto sarjakilpailussa. Se oli myös fanien hiljainen hyvästijättö – varmuuden siitä, että jotakin suurta on ehkä päättymässä. Lapset nostettiin olkapäille näkemään, kamerat zoomasivat, mutta kukaan ei oikeasti voinut tallentaa sitä, miltä tuntui – se tunne leijui ilmassa, melkein kosketettavissa, mutta jatkuvasti juuri sen verran kaukana.
Kohti tuntematonta
Martinezin tulevaisuus on avoin. Ennen kuin kausi päättyy, Villa kohtaa vielä Manchester Unitedin. Ehkä silloin saadaan vastauksia – ehkä ei.
Mutta yksi asia on varma: perjantaina, kevätauringon sulkiessa silmänsä Villa Parkin ylle, Emiliano Martinez oli ihminen. Hän ei ollut enää vain pelaaja tai sankari. Hän oli sielu, joka jäi hetkeksi kentälle kuuntelemaan, miltä rakkaus kuulostaa, kun sen ehkä menettää.
Sanotaan, että jalkapallo on vain peli. Mutta joskus se on tunne, joka jää ihon alle.
Ja Villa Park – perjantaina – sykki sydämenlyönnin verran kovempaa.
— Sanni Aaltonen, Valioliiga.com – koska joskus peli kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.
