Jacob Friis vastaa Huuhkajien puolustuskritiikkiin tappion jälkeen Hollantia vastaan

Helsinki, iltavaloissa. Olympiastadion pullistelisi tunnelmaa, mutta tällä kertaa sieltä löytyi enemmän pettynyttä hiljaisuutta. Suomen jalkapallomaajoukkue Huuhkajat kärsi 0–2-kotitappion Hollannille, ja vaikka oranssipaidat olivat ennakkosuosikkeja, moni suomalaiskatsoja jäi miettimään: miksi meidän boksi vuotaa näin pahasti? Jälleen kerran.

Avausjakso riitti Hollannille. Kaksi maalia, eikä Suomella enää ollut paluulippua. Sosiaalisessa mediassa ja asiantuntijakommenteissa toistui yksi kysymys: onko Huuhkajien puolustuspelaaminen liian pehmeää, erityisesti silloin kun ollaan omalla rangaistusalueella ja pelataan totisinta totta?

Päävalmentaja Jacob Friis ei kuitenkaan niele kritiikkiä purematta.

“Pehmeydestä ei ole kyse”

Lehdistötilaisuudessa ottelun jälkeen Friis nousi puolustamaan – ei vain taktiikkaa, vaan myös pelaajiaan. Hän viittasi etenkin tilanteeseen, jossa Hollannin Denzel Dumfries rynni boksin läpi kuin höyryjuna.

”Kun Dumfries tulee täysillä, aika moni pelaaja näyttää pehmeältä,” Friis totesi puoliksi huvittuneena, puoliksi turhautuneena. Hänen mukaansa kyse ei ollut niinkään asenteesta tai intensiteetin puutteesta, vaan pelin rakenteesta.

Toisin sanoen: ei se mörkö asu yksittäisissä pelaajissa vaan siinä, miten koko joukkue liikkuu ja toimii yhdessä.

Harjoiteltu on – mutta ehkä ei tarpeeksi

Friis sanoo, että erikoistilanteet ja keskitykset olivat kyllä papereissa ennen peliä. Niihin valmistauduttiin, niitä käytiin läpi, niitä treenattiin.

”Siinä on kaksi vaihtoehtoa”, hän sanoo. ”Estetään keskitys vähän aiemmin tai merkataan boksissa tarkemmin.”

Silti se taas tapahtui. Pallo laidalta boksiin, ja jollain lailla vastustaja ehtii ensimmäisenä.

Tilastojen valossa tämä ei ollut mikään yksittäinen lipsahdus. Tämän MM-karsintavaiheen aikana Huuhkajat on päästänyt useamman maalin juuri keskityksistä tai tilanteista, joissa pallo jää pyörimään vaarallisesti omalle alueelle – eikä kukaan oikein tiedä, missä kukakin on.

Korkean prässin paradoksi

Friis ei halua pistää koko vastuuta puolustuslinjan niskaan. Yksi silmäänpistävä ongelma oli Hollannin pelinavaamisen helppous. Alun prässipeli ei toiminut, ja siitä avautui pitkä ketjureaktio.

”Olisimmeko voineet prässätä enemmän yläältä alussa? Ehkä. Mutta siinäkin on riskinsä”, Friis avaa.

Ja juuri tässä se valmennuksellinen kipupiste piilee. Kun lähdet painostamaan vastustajaa ylhäältä, paljastat takanasi isoja tiloja. Jos taas vetäydyt puolustamaan syvälle ja tiiviisti, annat vastustajalle enemmän palloa ja mahdollisuuden järjestää peliään omaan tahtiin.

Lyhyesti: koita siinä nyt tasapainotella maailman huippuja vastaan.

Faneille kiitos – sydän avoinna

Vaikka kentällä tuli turpaan, sydämissä ei ollut kylmää. Friis kiitti faneja lämpimästi siitä, että stadionin tunnelma pysyi kannustavana loppuun asti – vaikka taululla näkyi nolla Suomen kohdalla.

”Se, mitä koimme kentällä – se kannustus – siitä ei voi olla tykkäämättä”, valmentaja sanoi ääni aavistuksen murtuen. “Niin kauan kuin fanit ovat meidän puolellamme, voin luvata, että me annamme kaikkemme.”

Miten tästä eteenpäin?

Tappio Hollannille ei ollut mikään pieni kolaus. Se oli todellinen tärsky Huuhkajien MM-karsintatoiveille. Mutta ehkä vielä olennaisempaa on kysymys siitä, pystyykö joukkue paikkaamaan puolustuksensa aukkoja ennen seuraavaa peliä.

Friis painottaa, että harjoitusalueella tehdään töitä rakenteen ja roolituksen eteen. Mutta niin paljon on myös kiinni kentällä tapahtuvasta reaktiosta – siitä, miten pelaajat viestivät, liikkuvat ja lukevat peliä yhdessä.

Yksi on varmaa: aika korjata kurssi käy vähiin.

Kolme asiaa, jotka jäivät mieleen:

• Suomi hävisi Hollannille 0–2 Helsingissä – jälleen kerran puolustus paljastui haavoittuvaksi.
• Jacob Friis ei syytä pelaajiaan pehmeydestä, vaan korostaa strategisia ja rakenteellisia haasteita.
• Tuki katsomosta motivoi edelleen – fanit pidetään mielessä niin voiton kuin tappion hetkellä.

Mitä sinä ajattelet? Ovatko Huuhkajat vielä kansainvälisen tason puolustajia – vai onko nyt aika painaa reset-nappulaa? Jaa ajatuksesi!