Missä viipyvät Abramovitšin Chelsea-miljardit Lupaus Ukrainalle muuttui poliittiseksi pattitilanteeksi

Tarina Roman Abramovitšista ja Chelsean myynnistä alkoi näyttäytyä suurena osoituksena vastuullisuudesta sodan keskellä. Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan vuonna 2022, Abramovitš teki historiallisen lupauksen: 2,5 miljardin punnan myyntituloista ei menisi hänelle senttiäkään. Ne tulisivat auttamaan sodan uhreja – erityisesti ukrainalaisia.

Mutta lähes kolme vuotta myöhemmin kyseiset varat istuvat edelleen käyttämättöminä brittiläisellä pankkitilillä. Britannian hallitus alkaa kärsivällisyyttään menettää, eikä tilannetta helpota se, että alkuperäinen lahjoitustarkoitus on nyt kyseenalaistettu itse lahjoittajan puolelta.

Rahat jumissa – miksi?

Ongelman ytimessä ovat seuraavat tekijät:

• Pakotteet: Abramovitš asetettiin pakotelistalle, mikä jäädytti hänen omaisuutensa.
• Varat ovat lukittuna: Rahat sijaitsevat brittiläisessä pankissa eivätkä ole kenenkään käytettävissä ilman erityistä lupaa.
• Moraalikonflikti: Abramovitš ei enää haluakaan ohjata rahoja yksinomaan Ukrainalle – hän ehdottaa myös venäläisten sotilaiden perheiden tukemista.

Brittihallitus pitää vaatimusta paitsi epäeettisenä, myös käytännössä mahdottomana hyväksyä. Näkökulma, että hyökkääjän osapuolen edustajia tuettaisiin samoin ehdoin kuin hyökkäyksen kohteita, herättää laajaa kritiikkiä niin politiikassa kuin kansalaisyhteiskunnassa.

Hyväntekeväisyydestä geopolitiikkaan

Tapaus kertoo jotain olennaista maailman nykytilasta:

1. Urheilu ei ole irrallaan politiikasta.
2. Pakotteet voivat estää myös lahjoitusaikeita toteutumasta.
3. Moraali ja diplomatia törmäävät toisiinsa arvaamattomilla tavoilla.

Chelsean myynti, joka aikanaan tuntui toivon kipinältä sodan varjossa, on kääntynyt monimutkaiseksi poliittiseksi peliksi. Sen kautta peilautuvat suuremmat kysymykset siitä, kuka saa määrittää, kuka ansaitsee apua – ja millä ehdoin.

Mitä seuraavaksi?

Britannian hallituksella on muutamia vaihtoehtoja:

• Neuvottelujen jatkaminen Abramovitšin kanssa kompromissin löytämiseksi.
• Oikeudellinen prosessi, jolla varat ohjattaisiin erityiseen rahastoon ilman Abramovitšin hyväksyntää.
• Poliittinen paine kansainvälisen tuen avulla luomaan yksimielisyyttä avun oikeasta kohteesta.

Kuitenkin jokainen vaihtoehto on hidas ja monimutkainen. Sillä välin rahat, joita tarvitaan kipeästi, lepäävät käyttämättöminä.

Symboli suuremmasta kamppailusta

Roman Abramovitšin alkuperäinen lupaus oli symboli solidaarisuudesta. Nyt se paljastaa, kuinka lahjoituksistakin voi tulla osa ideologista vääntöä. Missä vaiheessa lahjoittajalla on oikeus muuttaa lahjoitusehtojaan? Ja missä kulkee raja hyväksyttävän hyväntekeväisyyden ja geopoliittisen vaikuttamisen välillä?

Kysymys ei ole vain oikeudellisesta. Se on periaatteellinen, jopa moraalinen. Ja niin kauan kuin ratkaisu viivästyy, sota Ukrainassa jatkuu – ilman että 2,5 miljardin euron lupaus tuo siihen kaivattua helpotusta.

🔍 Mitä mieltä sinä olet? Pitäisikö Britannian hallituksen ohittaa Abramovitš ja käyttää rahat lupauksen alkuperäisessä hengessä – vai onko oikeus muuttaa lahjoituksen ehtoja lahjoittajalla itsellään? Keskustelu jatkuu.