Uriah Rennie muistetaan jalkapallon edelläkävijänä ja rajojen rikkojana

Se ei ollut pelkkä vihellys kentän laidalta. Se oli hyvästit — vähän kuin sävel, joka jää soimaan sydämeen, vaikka musiikki on jo loppunut. Uriah Rennien kuolema ei ollut vain uutinen brittijalkapallon kulmasta – se oli aikakauden loppu. Hän ei ollut vain erotuomari. Hän oli tarinankertoja pelin sisällä, sen reunoilla, siellä missä järki yrittää pysytellä tunteiden perässä.

Uriah Rennie, Valioliigan ensimmäinen tummaihoinen tuomari, menehtyi 65-vuotiaana. Hän oli mies, joka ei pelkästään valvonut sääntöjä, vaan astui areenalle, johon hänen näköisiään ei oltu totuttu vielä hyväksymään – ja teki sen silti, niin tyylikkäästi kuin kovalla luonteella nyt voi.

Rennien ensimmäinen Valioliiga-ottelu vuonna 1997 ei ollut vain peli Derby Countyn ja AFC Wimbledonin välillä. Se oli jotain enemmän – se oli historian tekemistä. Siellä hän seisoi: mustaan pukeutunut mies keskellä kenttää, jossa ennen häntä ei ollut hänen kaltaisiaan. Hän ei pyytänyt huomiota, mutta historia pysähtyi hetkeksi katsomaan.

Syntyjään Jamaikalta ja kasvualustaltaan Sheffieldin tehdaskaupunki, Rennien tie huipulle ei ollut mikään suora moottoritie. Hän alkoi paikallissarjojen kuraisilta kentiltä, joissa yleisö oli pieni ja äänekäs, ja pelit niin raakoja kuin brittiläinen aladivisioonajalkapallo nyt voi olla. Siellä, missä pillin ääni oli ainoa laki sateen keskellä, hän oppi tuntemaan pelin ytimeltä – ja siitä käsin rakensi uran, joka kantoi hänet Premier Leaguen kirkkaisiin valoihin.

Maisema muuttuu, mutta perintö kestää

Mutta liemi oli paksumpaa kuin pelkkiä sääntöjä. Rennie oli erilainen. Hän oli filosofi tuomarin asussa, mies joka ymmärsi, että pelaajien roolien rinnalla on myös niitä ihmisiä, jotka vartioivat pelin reunoja – ja tekevät sen oikeudenmukaisesti, mutta tinkimättömästi. Hänessä yhdistyi arvokkuus ja päättäväisyys tavalla, jota ei voinut olla huomaamatta.

Vuosina 1997–2008 Rennie tuomitsi yli 300 ammattilaisottelua, joista 175 Valioliigassa. Mutta se todellinen vaikuttavuus ei mitattaudu tilastoissa. Se näkyy siinä, mitä tapahtuu hänen jälkeensä.

Vuoden 2023 tapaninpäivänä Sam Allison astui kentälle Sheffield Unitedin ja Luton Townin ottelussa – ensimmäinen tummaihoinen erotuomari Valioliigassa sitten Rennien. Viisitoista vuotta. Siinä ajassa maailma ehti muuttua, mutta liian vähän. Ja silti tuo hetki oli kuin kaiku Rennien ensimmäisestä pelistä. Polku oli edelleen olemassa – se, jonka Uriah kerran rakensi hiljaa, mutta päättäväisesti.

Hiljainen arvo

Rennie oli kaikkea muuta kuin nykyajan julkkistuomari. Ei ollut Instagram-tilejä tai sponsoroituja postauksia. Hän oli enemmän kuin kuva, enemmän kuin nimi. Hän oli painoarvo, karisma, läsnäolo. Niin kuin miehet ennen aikoja, jotka tekivät työtään, eivät huomiota varten, vaan siksi että työ vaati sen.

Viime vuosina Rennie sai harvinaisen sairauden, joka halvaannutti hänen kehonsa vyötäröstä alaspäin. Silti – kuten hänen elämänsä ennen sitä – hän ei antanut periksi. Hän opetteli uudelleen kävelemään. Tarinan itkettävä käänne, kyllä, mutta ei surullinen. Se oli taas yksi hetki lisää, jolloin hän sanoi elämälle: minä vielä voitan tämänkin.

Muisto joka elää

Sheffield & Hallamshire Countyn jalkapalloyhdistyksen muistosanat kiteyttivät asian täydellisesti:

• “Uriah teki historiaa ensimmäisenä tummaihoisena erotuomarina Valioliigassa.”
• “Hän rikkoi raja-aitoja.”
• “Muovasi jalkapalloyhteisöämme.”
• “Inspiroi tulevia sukupolvia.”

Pienet sanat. Suuri merkitys.

Uriah Rennie ei ollut äänekäs mies. Mutta hän puhui teoillaan. Eikä hänen tarinansa katoa stadionin valojen mukana.

Jos jalkapallo on joskus enemmän kuin vain peli – ja me tiedämme että se on – niin Uriah Rennien kohdalla se oli sitä aivan varmasti. Hän seisoi kentän keskellä tavalla, joka muistutti katsojia, pelaajia ja kollegoja yhdestä tärkeästä totuudesta: jokainen hetki on mahdollisuus muuttaa historiaa.

Ja kenties jossain, jalkapallon toisessa ulottuvuudessa, on nyt kenttä jolla ei ole rajoja, ja jonka nurmi ei kulu koskaan. Sinne Uriah Rennie on juuri astunut – pilli huulillaan, niin suorana kuin koskaan.

Viimeinen vihellys. Ei loppu vaan alku uudelle tarinalle.

Lepää rauhassa, Uriah. Legendat eivät katoa.