Manchester Cityn jättisakko viivästyksestä herättää isomman kysymyksen vallasta ja säännöistä jalkapallossa

Kirjoittanut: Elina Kallio
Julkaistu: 21. kesäkuuta 2025

Jos Manchester City olisi tarina, se olisi tarina vallasta. Ja ei pelkästään siitä, miten he valloittavat kenttiä pelikierros toisensa jälkeen, vaan siitä, miten he liikkuvat jalkapallon maailmassa kuin shakkimestarit, pelin sääntöjä venyttäen – mutta harvoin rikkoen niin avoimesti, että siitä sakotettaisiin.

Mutta nyt, keskellä kuumaa kesäkuun päivää, kahvikuppien viereen ilmestyi otsikko: City sai 1,08 miljoonan punnan sakot Valioliigan sääntörikkomuksista. Mikä rikos? He tulivat myöhässä.

Kuulostaa pieneltä, eikö? Mutta jalkapallossa aika ei ole vain minuuttiviisari ruudun kulmassa. Se on rytmi, koreografia, rauhallinen hengitys ennen maanjäristystä. Ja kun se rytmi rikkoontuu, sen vaikutus ulottuu syvemmälle kuin ensi silmäyksellä näkee.

Tämä on jo toinen kerta, kun Manchester Cityä sakotetaan liian pitkiksi venähtäneistä tauoista. Kauden aikana seura myöhästyi yhteensä yhdeksän kertaa kentälle palaamisessa – esimerkiksi kuuluisassa Manchesterin derbyssä joulukuussa 2024, jossa tauolta palattiin yli kaksi minuuttia myöhässä. Jokainen hetki kerrytti Valioliigan pöytälaatikkoon uuden huomautuksen ja nyt – rangaistuksen.

Ja vaikka miljoonan punnan sakko kuulostaa merkittävältä, on se käytännössä kuin parkkimaksu Cityn kokoiselle superseuralle. Tämä on joukkue, joka voi laittaa yli 50 miljoonalla ostetun Kalvin Phillipsin penkille, eikä silmä rävähtäisi.

Niinpä kyse ei ole rahasta. Kyse on siitä, kenen sääntöjä seurataan.

Kun mietit jalkapalloa hetken enemmän kuin urheiluna – kuin tarinana, kuin näyttämönä, kuin suurena rytmillisenä taisteluna – alat ymmärtää, miksi minuuteilla on väliä. Ajan hallinta on olennainen osa peliä. Jokainen tauko on hetki, jolloin molemmat joukkueet suunnittelevat seuraavan siirtonsa. Jos toinen saa lisäaikaa miettiä – edes minuutin –, tasapaino voi keikahtaa.

Pep Guardiola ei ole mies, joka suhtautuu aikaan kepeästi. Hän rakentaa pelinsä sedimenttikerroksittain, jokaisen kosketuksen ja liikkeen olettaen tapahtuvan oikealla hetkellä. Onkin vaikeaa uskoa, että nämä viivästykset olisivat sattumaa. Ehkä ne olivat testejä. Ehkä ne olivat yrityksiä hallita kaikkea – jopa minuutteja, joille on yleensä varattu kronometri.

City ei ole juuri koskaan pelannut pelkästään nurmella. He ovat pelanneet myös paperilla – pelaajasäännöksillä, taloudellisilla kikkailuilla, yhteistyörakenteilla, rajapintojen harmailla alueilla. He eivät ole koskaan olleet perinteinen seura. He ovat olleet eräänlainen kuva siitä, kuinka pitkälle voi mennä, ennen kuin joku vetää rajan.

Nyt Valioliiga veti rajan.

Toki on helppo naureskella.

• ”Yksi suomalainen juna myöhästyy enemmän.”
• ”Eikö ole tärkeämpää, mitä kentällä tapahtuu?”

Mutta juuri siksi tämä on kiinnostavaa. Jalkapallo elää ristiriidasta: kaaoksesta ja kurista. Siitä, että kamppailu on rajaton, mutta kentän mitat tarkkaan rajatut. Sääntöjen rikkoutuminen ei hajota vain aikataulua – se murentaa koko järjestelmän perustuksia.

Sakko onkin enemmän symboli kuin sankio. Se sanoo: ”Vaikka voitat kaiken, et ole kaikkivoipa. Sinuun pätevät samat säännöt kuin muihinkin.” Ja siinä piilee tämän hetken merkitys.

Jokainen suurvalta törmää lopulta jonnekin. Ei seiniin, vaan valvontaan. Järjestelmään. Aikaan.

Ehkä kaikkein ironisinta on, että juuri aika on se, mitä City hallitsee kentällä parhaiten. He rakentavat peliään hitaasti, pitävät palloa, uuvuttavat vastustajan. Heidän tyylinsä on kuin musiikkia – sävelten välissä oleva hiljaisuus ratkaisee. Mutta nyt samainen asia, tuo näkymätön rytmin hallinta, onkin se asia, josta he saavat miinusta pöytäkirjaan.

Tarinankerronnassa iso kuva löytyy usein pienestä säröstä. Pieni hetki, joka ei tunnu merkittävältä silloin, voi ajan myötä paljastua käännekohdaksi. Ehkä tämä ei ole Cityn imperiumin romahtamisen alkusointi – tuskin edes särö syvässä kivijalassa. Mutta historia ei kysy, kuinka suuri sakko oli – se kysyy, mitä se edusti.

Ja tällä kertaa se edusti tätä: vaikka sinulla olisi kaikki – rahaa, valtaa, mestaruuksia – aika ei kumarra ketään.

Ei edes Manchester Cityä.

—
Elina Kallio
Urheilutoimittaja ja jalkapalloromantikko
Kirjoittaa peleistä kuin ne olisivat runoja – ja runoista kuin ne olisivat jatkoaikaa estradilla.