Niklas Pyyhtiän uusi alku Modenassa ja Padovan jalkapallokriisi – suomalainen toivo Italian kentillä

Joskus kesäinen Italia antaa enemmän kuin postikortti-maisemia ja turisteja Fontana di Trevin äärellä. Silloin tällöin se kätkee sisäänsä futisdraaman, jonka kuumin kohtaus ei tapahdu kentällä valojen alla – vaan jossain kulisseissa, siirtohuhujen, yllättävien päätösten ja raakojen unelmien keskellä.

Tällä kertaa tuo tarina vie meidät seuraamaan Niklas Pyyhtiää – suomalaisnuorukaista, joka jättää Bologna FC:n ja etsii uutta alkua Modenassa. Mutta samalla kun hänen urapolkunsa käy selkeämmäksi, Padovassa kuohuu. Ja kukaan ei vielä tiedä, miksi.

Uusi alku Modenassa

Kesän aurinko porottaa armottomasti Trenton ylle, kun Niklas Pyyhtiä astelee Südtirolin harjoituskentälle. Ei ole show’ta, ei fanien huutoa – vain hän, muutama pelikaveri, ja uusi alku. Taas.

Eikä siinä ole mitään uutta suomalaiselle pelaajalle Italiassa. Moni on kokenut sen: tunteen, kun yrittää raivata itselleen paikan italialaisen jalkapallon syvissä rakenteissa. Olla se hiljainen ääni pohjoisesta, joka puhuu murteista, metsiin juurtuneesta sitkeydestä – ja silti yrittää pelata peliä, joka on kaikkea muuta kuin anteeksiantava.

Pyyhtiä ei ole enää uusi nimi – hänen matkansa Bologna FC:ssä ei ollut pankkia räjäyttävä, mutta ei myöskään unohdettava. Hän toi kentälle tunnetta, peliälyä ja teknistä osaamista, mutta Serie A:n tai edes Serie B:n keskikenttä on vaativa kenttä. Se ei palkitse potentiaalia, vaan tulosta – ja nopeasti.

Kun hänen siirtonsa Modenaan tuli julki, moni nosti kulmakarvansa – mutta hyvällä tavalla. Modena FC on seura, jolla on sekä historiaa että paloa. Se ei elä pelkästään menneissä – se haluaa takaisin valokeilaan.

Padovan hämärät sävelet

Samaan aikaan, toisaalla, Padova elää omaa kriisiään. Sosiaalisen median syövereissä ihmiset kuiskivat: “Mitä Padovassa oikein tapahtuu?” Kukaan ei oikein tiedä. Spekulaatioita riittää:

• onko kyse johdon riidoista,
• valmentajan lähdöstä
• vai jostain muusta, mistä ei vielä puhuta ääneen?

Padova, tuo entinen Serie B:n kivijalka, on nyt juuttunut Serie C:hen – ja vielä pahempaa, se näyttää tuntevan olonsa eksyneeksi. Ilman suunnitelmaa, ilman selkeää suuntaa. Aivan kuin kerran ylpeä taistelija olisi menettänyt aseensa.

Italopodcast ja uudet tarinat

Italialaisen jalkapallon äänenä tunnettu Italopodcast, vetäjinään Mitri Pakkanen ja Kimmo Kantola, pureutuvat viikoittain futiksen värikkääseen elämään. Nyt Niklas Pyyhtiän tarina saa heidän sanoissaan uuden kaiun:

“Tämä ei ole vain laina,” Mitri toteaa jaksossa. “Tämä on tilaisuus kirjoittaa uusi tarina. Ei uusintaversiota, vaan jotain aitoa. Eepos, joka voi muuttaa suunnan – tai särkyä ennen kuin se alkaa.”

Sellainen on italialainen jalkapallo. Se ei jätä kylmäksi, ei katsojaansa eikä pelaajaansa.

Kohti uutta roolia

Ja mitä ajattelee Niklas itse? Kun yö laskeutuu Emilialaisten kukkuloiden ylle ja hotellin verhojen välistä näkyy kaupungin valaistu hiljaisuus – näkeekö hän kentän vai jotain enemmän? Näkeekö hän tulevaisuuden, jossa hän johtaa Modenan peliä kuin kapellimestari, hajottaen vastustajien rakenteet yhdellä syötöllä?

Hän on kaupungissa, joka hengittää jalkapalloa ajan rytmissä. Seura, joka haluaa takaisin korkean sarjan taisteluihin. Pyyhtiällä on kaikki ainekset – mutta resepti odottaa vielä viimeistä silausta.

Kaksi tarinaa, kaksi suuntaa

Mielenkiintoista kyllä, Padovan ja Pyyhtiän tarinat tuntuvat lomittuvan toisiinsa – toisen etsiessä valoa myllerryksestä, toisen tasapainoa ja nousua urallaan. Kumpikaan ei saa tulosta hetkessä. Eikä pidäkään.

Italia ei ole maa, missä futis pelataan sprinttinä – tämä on maraton, jonka merkitys paljastuu vasta loppukirissä.

Sillä lopulta, kyse ei ole vain pallosta tai vihellyksistä. Se on peli, jossa ihmiset etsivät, pettyvät, kasvavat – ja joskus, aivan yllättäen, löytävät paikkansa.

Tuijotamme nyt odottavina kahta näyttämöä – Padovan varjoja ja Modenan valoa. Ja niiden välissä kulkee suomalainen pelaaja, joka ei etsi vain peliminuutteja, vaan paikkaa, jossa hänestä tulee enemmän kuin toivo.

Ehkä hänestä tulee juuri se voima, joka rauhoittaa myrskyn. Ja ehkä – toivottavasti – juuri se on se kipinä, mitä italialainen jalkapallo tällä hetkellä kaipaa.

Kirjoittanut: Aino Lehtosaari
Futisvaeltaja & italialaisen intohimon tulkki
Hän, joka kuulee jalkapallon runon kaikuvan betonikatsomojen sydämessä.