KuPSin euroseikkailu: Matka Almatyyn on enemmän kuin jalkapalloa

Kaikki alkaa yhdestä täydellisestä iskusta. Yksi pallo leijuu ilmassa kuin muinaisen sankarin keihäs – vaivattomasti ja tarkasti – ja uppoaa Kairat Almatyn maaliin. Se ei pelkästään riko puolustusta. Se herättää koko suomalaisen jalkapallokansan. Yhtäkkiä Kuopion Palloseura, tuo Savon sydämessä sykkivä määräpäinen seura, on taas matkalla jonnekin, minne vain harvat suomalaiset joukkueet ovat koskaan päässeet.

Mutta ennen kuin unelmat loistavat stadionin valoissa Almatyssa – Kazakstanin kaupungissa, joka nojaa vuoriin ja historiaan kuin unohdettu tarina – on pysähdyttävä miettimään sitä, mitä kaikkea tämä matka oikeastaan vaatii.

Sillä tämä ei ole korkealentoinen jalkapalloromanssi, jossa pelaajat marssivat suihkukoneeseen ykköset päällä, hovikuvaajien saattelemana. Ehei. Tämä on jotain aivan muuta. Tämä on eurooppalainen seikkailu reittilennoilla, väsymyksellä höystettyä lentoasemasäätöä, joissa portit vaihtuvat ennen kuin ehtii ostaa edes kahvia. Tämä on nykypäivän versio Odysseuksen vaelluksesta – ja tällä kertaa Ithaka on Kuopio.

Reitti on rosoinen – mutta aito

“Sunnuntai tulee olemaan ihan kamala,” myöntää päävalmentaja Jarkko Wiss. Hänen äänessään kuuluu jotain tuttua – pieni epäusko, huoli, se tunne, kun huomaa unohtaneensa pipon keskellä paukkupakkasta. Eikä hän liioittele. KuPS ei ainoastaan pelaa ottelua – se elää sitä. Matka Almatyyn on raskas, mutkikas ja täynnä epävarmaa odottelua. Se vie enemmän kuin 90 minuuttia. Se syö päivän, puristaa yön ja koettelee vähintään pelaajien sielua.

Edellisen ottelun piina on vielä lihassa, mutta lauantain treenien jälkeen jo katse kiertää: Helsinki, Frankfurt, Istanbul, Doha. Nämä eivät ole enää vain lennonvaihtoja – ne ovat paikkoja, joihin lasketaan tunteja ja joissa aika tuntuu kuluvan täysin omassa rytmissään. Mahdollisesti eri reittien kautta matkaan lähtevät joukkueet eivät ole poikkeustapaus, vaan kielikuva siitä, miten monihaarainen KuPSin taival nyt on.

Harhapolkujen seura

Tässä ehkä piilee yksi seikka, joka erottaa KuPSin tällä hetkellä muista suomalaisseuroista:

• HJK ja SJK kulkevat varmuuden äärellä – chartereilla, tiukoilla aikatauluilla, ilman sivuaskelia.
• KuPS on valmis harhapoluille. Valmis istumaan yöt lentokentillä, hyväksymään ruuhkat ja kuulutukset, jotka kaikuvat puolityhjiltä porteilta.

Se, mikä toiselle olisi kaaosta, on KuPSille osa reissun rehellisyyttä. Ja ehkä juuri siksi tämä tarina tempaa mukaansa.

Voitto lupauksena

2–0-voitto Kairat Almatyä vastaan ei ollut vain tilastomerkintä. Se oli lupaus. Huikea välähdys isommasta mahdollisuudesta – mahdollisuudesta edetä Mestarien liigan kolmannelle karsintakierrokselle. Siellä odottaa Slovan Bratislava – ei aivan lohikäärme, mutta selvästi portinvartija tälle modernille sankaritarinalle.

Sitä ennen on kuitenkin uusi ottelu Almatyssa. Kaupungissa, joka kohoaa vuorten juurella 200 kilometriä Kiinan rajasta, eikä tunnu kuuluvan oikein mihinkään yksittäiseen maailmankolkkaan. Se on paikka, jossa idän ja lännen kohtaaminen ei ole enää kielikuva – se tapahtuu kentällä, pelissä, joka yhdistää kulttuureita, ratkaisevia syöttöjä ja elämäntilanteita.

Matkan mitta ei ole kilometreissä

Almatyssa ei mitata vain pelivirettä. Siellä punnitaan matkan vaikutus – sää, aikaero, jetlag. Siellä testataan fyysiset rajat ja henkinen kanttikyky. Vain ne, jotka uskaltavat epävarmuuden keskelle, voivat todella tietää, miltä tuntuu kurkottaa kohti tähdistä rakennettua tavoitetta.

Nyt KuPS on yhden ottelun päässä UEFA Konferenssiliigan lohkovaiheesta. Ei pelkästään historiallisesti suomalaiselle jalkapallolle merkittävässä paikassa – vaan juuri sillä tavalla merkittävässä, jossa Savo ja koko Eurooppa voisivat hetken hengittää samaan tahtiin. Kukaan ei väitä, että se tulisi helpolla. Mutta juuri tämä matka – tämä kurinalaisuuden ja kaoottisuuden sekamelska – voi tehdä siitä kaiken arvoista.

Todellinen arvo ei näy tulostaululla

Kun pelaajat notkuvat terminaalissa, takaraivossa lyömätön rytmi yöllisestä vaihelennosta, he eivät ole vain matkustajia. He ovat todiste siitä, että unelmat vaativat enemmän kuin valmennuskalenterin täyttämistä.

1. Reitit eivät ole suoria.
2. Nousut ovat usein huomaamattomia.
3. Mutta jokainen askel vie syvemmälle tarinaan.

Kun he saapuvat Kazakstaniin – hieman rähjäisinä, vähän väsyneinä – vastassa ei ole pelkästään Kairat Almaty. Vaan koko ajatus siitä, mitä matka jalkapallossa todella tarkoittaa. Sankaruus ei synny pelkästään stadionin kirkkaissa valoissa. Joskus se kehittyy hiljaa, porrasta vaihtaessa, ketjureaktiona lentoaseman bistrosta lähtöportille.

Ja kun peli alkaa, vuorten taustalla, jonne eurooppalaisen jalkapallon ääni ei usein kanna, KuPS ei enää ole pelkästään suomalainen seura reissussa. Se on myytti liikkeessä. Tarina tekeillä.

He ovat jo matkalla – ja ehkä, jos onni ja tahto kohtaavat, perillä odottaa paikka taivaan tantereella.