Alexander Isakin siirtosaaga Liverpooliin herättää tunteita – jääkö Newcastleen vai seuraako unelmaansa
Tynesiden tuulinen rannikko on hiljainen. Mutta se ei ole rauhallinen hiljaisuus. Se on se jännitteinen, latautunut hiljaisuus, joka tuntuu ilmassa silloin kun jotain suurta on tapahtumassa. Ikään kuin itse meri pitäisi hengitystään. Ja kaiken tämän keskellä, siinä myrskyn silmässä, seisoo mies, josta koko kaupunki puhuu: Alexander Isak.
Isak ei ole kuka tahansa hyökkääjä. Hän on kuin meren lahja pohjoiseen – ruotsalaisjuuriltaan lämmin, kehon kielessään sulavan tyylikäs, mutta nyt jotain hänen sisimmässään kaipaa muuta. Hän katsoo etäälle, pois Tynesidelta, pois Newcastlen tiilipunaisista kujista – ja suuntaa katseensa kohti Liverpoolia. Kohti Anfieldia. Kohti uutta alkua.
Liverpool ei piilottele aikeitaan. He ovat kiinnostuneita – isolla I:llä. Tarjous 138 miljoonaa euroa ei ole pieni. Mutta Newcastle, jonka mustavalkoinen identiteetti on itsessään kuin linnoitus, ei näykkää syöttiin. “Ei ole myynnissä,” kuulee Uuden Valioliigan jättiläisseura jylhästi. Portit eivät aukene, ei vaikka oven takana kolkuttaa koko punainen historia.
Ongelma onkin tässä: Isak haluaa lähteä.
Kun pelaajasta tulee enemmän
Tämä ei ole aivan uusi draamankaari. Me olemme nähneet sen ennenkin – sen hetken, jolloin pelaajasta tulee enemmän kuin vain pelaaja. Hänestä tulee jalokivi. Kaivattu keräilyharvinaisuus, jonka perässä isot seurat rientävät.
Viime kaudella Isak loisti kirkkaana:
- 23 liigamaalia
- Huikeita suorituksia kentällä
- Yhdistelmä sulavaa liikettä ja päämäärätietoisuutta
Hänen pelinsä ovat kuin runoilevaa kamppailua – kaunista mutta tappavan tehokasta.
Mutta nyt isot siirtojen aallot ovat heittäneet hänet jonnekin välitilaan. Fyysisesti hän saattaa edelleen pukea Newcastlen mustavalkoisen ylleen, mutta hänen katseensa on jo muualla. Jokainen pelikentälle tehty liike, jokainen kosketus palloon, tuntuu olevan… harhassa.
Anfieldin kutsu
Liverpoolin vetovoima on monisyinen. Ehkä se on Kloppin jättämiä jälkiä, ehkä Arne Slotin uuden ajan tuulia, tai ehkä vain tunne siitä, että nyt voisi olla aika uudelle luvulle. Isakin mieli harhailee jo Anfieldin lehtereille.
Tällä hetkellä hän harjoittelee yksikseen – tiettävästi vanhassa kotikaupungissaan, San Sebastiánissa, siellä missä tarina Real Sociedadin kanssa aikoinaan alkoi. Se kertoo paljon. Hän ei ole enää yksi joukkueesta. Hän on mies, joka seisoo välitilassa – ei vielä mennyt, mutta ei aivan enää osa tätä hetkeäkään.
Mikä pitää oven kiinni?
Joten, mikä estää tätä saagaa saamasta onnellista päätöstä? Kolme asiaa:
- Raha
- Ylpeys
- Aika
Newcastle ei ole se seura, joka myy, kun joku vain heilauttaa shekkivihkoa. Heidän hankkiessaan Isakin vuonna 2022, pöytään laitettiin 70 miljoonaa. Nyt hinta on noussut lähes tuplaksi. Seura ei halua vain saada rahojaan takaisin – he näkevät Isakissa jotain enemmän.
Ehkä tulevaisuuden kapteenia? Jalustaan nostettavaa sankaria? Miehen, jonka ympärille rakennetaan menestystä?
Newcastle haluaa uuden sopimuksen. Paperin, jossa lukisi se maaginen pykälä: ulosostohinta aktivoituu vasta kesällä 2026. Mutta Isak ei ole enää mukana tässä käsikirjoituksessa. Hän on siirtynyt toiseen tarinaan.
Vielä on kerrottu, että Isakin joukkuekaverit ovat yrittäneet puhua häntä jäämään. Siinä on jotain kaunista: se, että muut välittävät. Että hänen panoksensa ei ole vain numeroita – vaan myös jotain inhimillistä, joukkuehenkeä, veljeyttä.
Mutta joskus sydän ei tee kompromisseja.
Toisen näytöksen alku
Ja niin me odotamme. Tässä hiljaisessa, hikikarpalot otsalla -tyyppisessä hiljaisuudessa, josta ei tiedä, johtuuko se tulevasta onnesta vai vain siitä, että käsikirjoituksen kolme ensimmäistä kohtausta on jo nähty.
Kutsu – se oli Liverpoolin. Kieltäytyminen – se tuli Newcastlelta. Mutta entä hyväksyntä?
Tämä ei ole pelkkä siirto. Se on tarina. Melkein klassinen tragedia. Meillä on sankari, joka kurkottaa kohti unelmaansa, mutta sidottuna linnaan, joka ei päästä häntä lähtemään. Meillä on kaupunki, joka haluaisi pitää poikansa – ja pelaaja, jonka sielu on jo lähtenyt.
Voiko tämä vielä päättyä tänä kesänä? Mahdollisesti. Tai ehkä Isak pelaa vielä yhden kauden mustavalkoisessa, mutta ilman liekkiä. Kentällä – mutta ei enää täysin mukana. Pelaten kuin mies, joka on fyysisesti läsnä mutta tunnetasolla jo muualla.
Emme vielä tiedä, miten tarina päättyy. Mutta me, jotka seuraamme tätä peliä sydän mukana, tiedämme yhden asian: näytelmä ei ole ohi.
Tämä on vasta toinen näytös.
Ja seuraava voi päättyä joko maaliin Anfieldin hurmoksessa – tai hiljaiseen hyvästijättöön Tyne Bridgen varjojen alla.
