Florian Wirtz aloittaa uuden aikakauden Liverpoolissa – Anfieldin tarinankerronnan seuraava luku
Merseyside on tänään hiljaisempi kuin tavallisesti. Ei siksi, että kaupungin katuja peittäisi syksyinen sade – vaikka taivas onkin raskas ja irlantilaista merituulta täynnä – vaan siksi, että Liverpool odottaa. Odottaa miestä, jonka nimi on jo ehtinyt kiertää pubien tummissa nurkissa ja koulupihojen nahkapalloissa. Odottaa poikaa, josta on tullut mies, ja miehestä pelaaja, jonka loisto ei mahdu tilastoihin.
Florian Wirtz saapuu paikalle rauhallisena, kuin meri, joka tietää voivansa nousta myrskyksi koska tahansa. Hän pysähtyy, hymyilee pienesti, ja kättelee.
”Minusta tuntuu, että pohjoistuuli toi minut tänne,” hän sanoo, ja hänen äänensä on matala mutta kirkas. ”Tiesin, että joskus se päivä tulisi, kun lähtisin Saksasta. Vain en tiennyt, minne.”
Kasvu Leverkusenin liekeissä
Siellä, missä Rein virtaa ja Bayerin tehtaiden savu on aina vähän ilmassa, kasvoi poika, joka ei osannut pelata tylsästi. Bayer Leverkusen oli hänen kotinsa – ja aikamoinen koti se oli.
Lukas Hradecky, Leverkusenin suomalainen maalivahtitornin vartija, muistaa ensimmäiset treenit:
”Se oli hämmentävää,” Hradecky naurahtaa nyt. ”Me oltiin valmistautumassa matsiin, ja yhtäkkiä tämä 17-vuotias poika pujottelee meidän läpi niin kuin hänellä olisi kaikki maailman aika. Sillä ei ollut kiire. Mutta silti kukaan ei saanut häneltä palloa pois.”
197 ottelua. 57 maalia, 65 syöttöä – lukuja, jotka eivät kerro koko totuutta siitä, miten Wirtz näki kentän.
Vuoden pelaaja ja kohtalon palkinto
Saksassa Wirtz valittiin juuri vuoden pelaajaksi ylivoimaisella 191 äänen voitolla. Kun kerron hänelle tästä, hän kohauttaa olkiaan.
”Se on hieno kunnianosoitus. Mutta rehellisesti… minusta se ei ole päätepiste. Jos mietin liikaa palkintoja, unohtaisin, miksi pelaan.”
Hän katsoo alas käsiinsä, kuin etsien sieltä muistoa: ”Ehkä se on vain hetki. Kaunis, kyllä, mutta hetkellinen. Ja nyt on aika rakentaa seuraava.”
100 miljoonan punnan julistus
Seuraava tuli heinäkuun alussa. Liverpoolin 100 miljoonan punnan siirto – joka voi kasvaa 116 miljoonaan – herätti Euroopan. Se oli manifesti: tähti on tulossa ja paikka on valmiina.
”Kun astuin Anfieldille ensimmäistä kertaa, en kuullut mitään,” hän sanoo. ”Vain tuulen, joka kulki katsomojen läpi. Ja sanat portin yllä – This is Anfield. Ne painavat enemmän kuin moni uskoo.”
Mitä kentällä tapahtuu
Wirtzin peli on kuin tarina ilman käsikirjoitusta – luova, äkillinen, arvaamaton mutta täsmällinen. Hän näkee kentän maisemana, jossa pelaajat ovat pisteitä, ja oikea syöttö löytää aina perille.
”Joskus tiedän jo ennen kuin pallo tulee, mihin se pitää seuraavaksi mennä. Enkä voi selittää, mistä se tunne tulee.”
Julian Baumgartlinger, Leverkusenin entinen kapteeni, sanoo: ”Hänellä on lahja, jota ei voi opettaa. Hän saa puolustajat tanssimaan tahtia, jota he eivät halua tanssia.”
Anfieldin mytologiassa
Liverpoolissa nimet kaiverretaan sydämeen: Dalglish, Gerrard, Salah. Rivien välistä kuulee, että Wirtz haluaa oman paikkansa tähän ketjuun.
”Minulle on tärkeää, että en ole kenenkään kopio. Tämä kaupunki arvostaa rehellisyyttä.”
Tulevaisuuden lupaus
Valmennus näkee hänessä ainutlaatuisen yhdistelmän nuoruutta ja kokemusta. Valioliiga on uusi näyttämö, mutta hän ei aio pelata varman päälle.
”Joskus pitää uskaltaa hävitä pallo, jotta voi voittaa pelin. Täällä tempo on nopeampi, fyysisyys kovempi. Mutta se sopii minulle. Olen aina pitänyt myrskyistä.”
Illan viimeiset valot
Haastattelu päättyy, ja ovi Anfieldin uumenissa sulkeutuu hänen takanaan. Mutta ennen katoamistaan käytävään, hän vilkaisee takaisin ja sanoo:
”Kun pelit alkavat, haluan, että ihmiset muistavat tunteen – ei vain tuloksen.”
Kaupunki odottaa. Punaiset liput lepattavat tuulessa. Ja jossain ylhäällä on paikka, johon nousevat nimet, jotka eivät koskaan haalistu. Florian Wirtz on matkalla sinne.
Eikä tämä ole loppu. Tämä on vasta ensimmäinen virke hänen Anfieldin luvustaan – luku, joka voi hyvinkin olla koko saagan kaunein.
