Joona Vetelin punainen kortti peruttiin – dramaattinen ilta Tammelassa päättyi oikeuden voittoon
Tampereen maanantai-ilta oli painostavan lämmin, sellainen, joka sai asvaltin höyryämään ja jalkapallostadionin sykkeen nousemaan pari pykälää tavallista korkeammalle. Ilves ja HJK olivat Veikkausliigan huippukamppailussa viimeisillä minuuteillaan, ja katsomo eli jokaisessa syötössä, jokaisessa taklauksessa.
Sitten tapahtui se hetki, josta koko kaupunki puhui – ja internetkin kohisi. Yksi pallo, väärään paikkaan osunut kosketus, ja muutama sekunti, joka tuntui katkaisevan koko ottelun rytmin kuin saksilla leikaten.
Ja siitä seurasi punainen kortti, jonka oikeutusta ei uskonut heti kukaan, ei edes osa vastustajan kannattajista.
78. minuutti – virheen siemen
Tilanne näytti aluksi harmittomalta. HJK rakensi hyökkäystä keskeltä kenttää, Ilveksen puolustus piti linjansa tiukkana ja Joona Veteli, joukkueen moottori, luki peliä kuin shakkimestari. Sitten pallo kimposi vastustajan purusta – ja osui tuomari Oliver Reitalaan.
Säännöt ovat tähän kohtaan kristallinkirkkaat:
- Jos pallo osuu erotuomariin ja aiheuttaa hyökkäyksen vaihtumisen, peli katkaistaan.
- Tällöin aloitetaan uusi pudotuspotku.
Mutta Reitala ei viheltänyt. Hän antoi pelin jatkua. Sekunneissa HJK murtautui laidalta, ja Veteli liukui peittämään tilannetta. Taklaus oli napakka – jalkapallomaailmassa näitä nähdään viikoittain – mutta tuomarin mielestä se oli piittaamaton. Taskusta nousi punainen kortti kuin salama kirkkaalta taivaalta.
Jäätynyt hetki ja epäusko
Stadionin äänimaailma muuttui. Ilves-pelaajat jäivät seisomaan paikalleen, kuin aika olisi pysähtynyt. Katsomosta kuului buuauksia ja hämmentynyttä naurua. Veteli käveli hiljalleen kohti pukukäytävää, pää kumarassa.
Punainen kortti tarkoitti automaattisesti kahden ottelun pelikieltoa. Joukkue, joka taisteli sarjataulukon kärkipäässä, oli menettämässä keskikenttänsä sydämen – eikä vain yhteen otteluun.
Ilves ei niele vääryyttä
Seuraavana päivänä Ilves teki selväksi, ettei aikonut tyytyä kohtaloonsa. Protesti lähti Palloliitolle, ja samalla käynnistyi julkinen draama, jonka polttoaineena olivat hidastuskuvat, sääntökirjan pykälät ja koko jalkapalloyhteisön närkästys.
Sosiaalinen media täyttyi keskusteluista ja kannattajien tutkimuksista, joissa kaiveltiin myös erotuomari Reitalan aiempia ratkaisuja. Kahvipöydissä käytiin pienimuotoisia tutkintaprosesseja.
Totuuden hetki ja harvinainen ele
Palloliiton selvitys oli nopea – ja tyly. Peli olisi pitänyt katkaista heti pallon osuttua tuomariin. Vetelin taklaus tuli tilanteessa, jota ei sääntöjen mukaan olisi edes pitänyt syntyä.
Ja sitten tapahtui jotakin harvinaista: erotuomari myönsi virheensä. Reitala kertoi nähneensä tilanteen väärin ja uskoneensa, että taklaus osui korkeammalle kuin todellisuudessa. Videot osoittivat toisin – kontakti oli alempana, eikä se täyttänyt punaisen kortin kriteereitä.
Reitala pyysi Veteliltä anteeksi kasvokkain. Tämä on harvinaista jalkapallon huipputasolla. Palloliitto päätti yksimielisesti purkaa pelikiellon.
Enemmän kuin yhden miehen voitto
Tampereella uutinen otettiin vastaan kuin myöhäinen voittomaali. Kyse ei ollut pelkästään Vetelistä – kyse oli oikeudenmukaisuudesta. Siitä, että joskus maalaisjärki voi voittaa byrokratian.
Kannattajille tämä oli oma pienen luokan mestaruus: todiste siitä, että reiluus voi toteutua myös tunteiden, virheiden ja paineen keskellä.
Jalkapallo on edelleen inhimillinen peli
Vetelin tapaus on kuin moderni urheilumyytti: pelaaja tuomitaan väärin perustein, passitetaan pois kentältä – ja palaa takaisin maine puhdistettuna. Se muistuttaa meitä, ettei jalkapallo ole vain tilastoja ja maaleja. Se on myös virheitä, anteeksipyyntöjä ja hetkiä, jolloin oikeus palaa kentälle.
Lauantaina Veteli palaa Tammelan nurmelle. Kun hän koskettaa ensimmäisen kerran palloa, katsomo nousee seisomaan – ei vain pelaajan taitojen vuoksi, vaan siksi, että hänestä on tullut symboli. Symboli siitä, että joskus voitto ei tule maalista, vaan siitä, että saa takaisin sen, mikä alun perin kuului sinulle.
