Arsenal murskasi Atletico Madridin ja sytytti Emiratesin liekkeihin – unohtumaton ilta Lontoossa
Kirjoittanut: Aava Laitela – urheilutoimittaja, joka uskoo, että jalkapallon suurimmat hetket eivät tapahdu vain kentällä, vaan myös niiden ympärillä.
Arsenal murskasi Atletico Madridin – ilta, jolloin Emirates syttyi uudelleen
Lontoossa tiistai-ilta tuntui sähköiseltä jo ennen ensimmäistäkään vihellystä. Emirates-stadionin valoissa oli jotakin erilaista – kuin koko kaupunki olisi pidättänyt hengitystään. Kun Arsenal ja Atletico Madrid marssivat kentälle, ilmassa oli odotusta, joka muistutti enemmän teatteriesityksen alkua kuin tavallista lohkovaiheen ottelua. Diego Simeonen Atletico, tunnettu teräksisestä kurinalaisuudestaan, oli tullut puolustamaan mainettaan. Arsenal puolestaan halusi näyttää, että sen pitkä jälleenrakennus alkaa viimein kantaa hedelmää.
Ja niin se näyttikin.
Ensimmäiset 45 minuuttia olivat vielä varovaista tanssia – kaksi kovaa joukkuetta tunnustelemassa toisiaan. Arsenalin hyökkäykset jäivät puolitiehen, mutta jotain oli selvästi muhimassa. Declan Rice piti keskikenttää hallussaan kuin kapteeni, joka näkee myrskyn läpi, ja nuori Myles Lewis-Skelly juoksi kentällä pelottomana, kuin olisi syntynyt näihin hetkiin.
Kun toinen puoliaika alkoi, tunnelma tiivistyi – ja sitten se tapahtui.
Rice asettui pallon taakse sivuvapaapotkussa. Atleticon muuri näytti vankalta, mutta Gabriel näki raon. Pallo kaartoi täydellisesti hänen otsaansa, ja pusku upposi maaliin kuin tarinaan kuuluva isku – yksi niistä, joista tulee vuosien päästä kohokohtavideoita. 1–0, ja Emirates räjähti.
Tuo maali avasi portit. Pian sen jälkeen Lewis-Skelly nappasi pallon omalla puoliskollaan ja lähti liikkeelle. Hän pujotteli kuin tanssija, löysi vasemmalta Gabriel Martinellin, ja tämä viimeisteli tarkasti maalin vasempaan alakulmaan. 2–0. Yhtäkkiä Arsenal ei vain pelannut hyvin – se hallitsi täysin.
Diego Simeone, joka normaalisti seisoo sivurajalla kuin raudanluja kenraali, näytti hetken siltä, ettei tiennyt, mitä sanoa. Hänen joukkueensa, niin kurinalainen ja kova, oli yhtäkkiä hämmentynyt. Arsenal pelasi tavalla, joka tuntui sekä vapaalta että kliinisen tehokkaalta – kuin koko joukkue olisi hengittänyt samaan tahtiin.
Sitten tuli Viktor Gyökeres, ja ilta sai uuden luvun.
Kun hän astui kentälle, tunnelma muuttui jälleen. Ei meteliksi, vaan syväksi varmuudeksi. Ensimmäinen kosketus – laukaus, joka painui maalin kattoon sellaisella voimalla, että se tuntui kaikuvan koko stadionissa. 3–0. Ei kulunut kauaa, kun Martinelli syötti hänelle vielä toisen. Yksi kosketus, harkittu sijoitus, ja pallo lepäsi jälleen Atleticon verkossa. 4–0. Fanit nousivat seisomaan, laulut täyttivät soihdut ja yön kylmä ilma, ja Arsenal näytti vihdoin, miltä kokonaisuus näyttää, kun kaikki palaset loksahtavat paikoilleen.
Atletico oli palasina. Simeone, tuo ikuinen soturi mustassa, seisoi hiljaa ja katsoi kentälle kuin mies, joka tietää tappiollisen taistelun olleen silti jollain tapaa kaunis. Arsenalilla ei ollut yksittäistä sankaria, vaikka nimiä jäikin mieleen:
- Gabriel
- Martinelli
- Gyökeres
Todellinen voittaja oli joukkue itse – sen rytmi, sen rauha, sen kypsyys. Rice johti, Ødegaard liikkui kuin musiikki, Zinchenko toi tyylikkyyttä. Nämä eivät olleet vain pelaajia – he olivat tarinan hahmoja, jotka kirjoittivat uuden luvun Arsenalin historiassa.
Tulos 4–0 kertoo paljon, mutta ei kaikkea. Se ei vangitse sitä tunnetta, kun Gyökeresin toinen maali sai fanit halaamaan toisiaan – ei pelkästään voiton takia, vaan siksi, että he näkivät jotakin muuttuneen. Ei enää epävarmaa Arsenal-joukkuetta, joka horjuu, kun paine kasvaa. Tämä Arsenal seisoi suorana, varmoin katsein.
Lehdistötilaisuudessa Simeone myönsi hiljaa: “Arsenal olisi ansainnut enemmän viime vuosina.” Ehkä siinä oli totuuden ydin. Ehkä tämä ilta ei ollut pelkkä voitto. Ehkä se oli uuden tarinan alku.
Kun ihmiset lähtivät stadionilta, Lontoon yö hehkui punaisena – ei mainosvaloista, vaan jostain syvemmästä. Emiratesin ilmassa oli ruohon tuoksua, ilon jälkilämpöä ja tunne siitä, että Arsenal on vihdoin löytänyt kadottamansa itseluottamuksen.
Lopputulos
- Arsenal 4 – Atletico Madrid 0
- Maalit: Gabriel, Martinelli, Gyökeres (2)
Mutta jos kysyy katsomossa olleelta fanilta, mikä oli illan todellinen tulos, moni vastaisi näin: Lontoossa syttyi tuli, joka palaa taas kirkkaana – ja tällä kertaa sitä ei helposti sammuteta.