Phil Jonesin rankka taistelu loukkaantumisia vastaan – kuinka jalkapallo muuttui unelmasta painajaiseksi
Phil Jones tietää, miltä tuntuu menettää se, mitä rakastaa. Kun hän lopetti pelaajauransa 33-vuotiaana, hän ei tehnyt sitä voitonhuutojen saattelemana tai juhlistamalla pitkää uraansa. Hän teki sen, koska hänen kehonsa ei enää kestänyt. Ja vielä pahempaa – hän oli tullut katkeraksi lajia kohtaan, joka oli ollut hänen koko elämänsä.
Manchester Unitedissa yli vuosikymmenen pelannut puolustaja avautui ESPN:lle elämästään jatkuvien loukkaantumisten varjossa ja siitä, miten vaikeaa oli hyväksyä, että jalkapallo, jota hän oli rakastanut pienestä pojasta asti, ei enää rakastanut häntä takaisin.
Kaikki muuttui yhdessä polvileikkauksessa
Vuosi oli 2018, kun Jonesin ura alkoi luisua alamäkeen. Polvivammat olivat jo aiemmin hidastaneet hänen menoaan, mutta lopullinen isku tuli, kun hän sai mikromurtuman polveensa.
– Olin kymmenen kuukautta sivussa ja odotin vain leikkausta. Olin oikeastaan onnellinen leikkauspöydällä, koska ajattelin, että nyt tämä ongelma ratkaistaan, Jones muistelee.
Mutta viikkoja ja kuukausia myöhemmin hän huomasi totuuden. Kipu ei kadonnut, eikä leikkaus tuonut kaivattua helpotusta. Hän taisteli päivästä toiseen, yrittäen palata takaisin pelikentille – turhaan.
– Jalkapalloilijoille sanotaan, että pitää kestää pieniä kipuja. Mutta tämä ei ollut mikään ”pieni kipu”, hän toteaa vakavana.
Se oli jatkuva, musertava tuska, joka ei jättänyt tilaa toivolle. Lopulta United-toppari joutui myöntämään, ettei paluuta enää ollut.
Jalkapallo, josta tuli vihollinen
Jones ei pelkästään menettänyt uraansa, vaan myös suhteensa koko lajiin muuttui. Hän ei enää edes halunnut katsoa pelejä. Jokainen ottelu, jokainen huippuhetki, muistutti siitä, mitä hän ei voinut itse kokea.
– Jos olisit kysynyt minulta jalkapallosta puoli vuotta eläköitymisen jälkeen, en olisi edes halunnut puhua siitä. En pystynyt katsomaan pelejä. Olin katkera, hän myöntää.
Se oli raju muutos miehelle, joka oli kasvanut futiksen parissa ja elänyt unelmaansa. Mutta kun pelipäivät muuttuivat loputtomiksi kuntoutusjaksoiksi ja katsomossa istumiseksi, hän ei enää nähnyt lajia samalla tavalla. Hän tunsi itsensä ulkopuoliseksi.
Hyväksymisen prosessi vei aikaa. Hänen täytyi oppia elämään ilman jalkapalloa – ja lopulta ilman katkeruutta.
Pitkä United-ura loppui hiljaa
Jones siirtyi Manchester Unitediin vuonna 2011 Blackburnista ja oli pitkään yksi Sir Alex Fergusonin luottohankinnoista. Hän voitti Valioliigan, nosti pokaaleja ja oli osa yhtä maailman suurimmista seuroista. Mutta se, mitä häneltä odotettiin – pitkä ja menestyksekäs ura huipulla – jäi lopulta saavuttamatta loukkaantumisten vuoksi.
Hän pysyi Unitedin kirjoilla vuoteen 2023 asti, mutta viimeiset vuodet hän vietti enemmän katsomon puolella kuin kentällä. Lopulta, kun hänen sopimuksensa päättyi, hän tiesi, ettei paluuta enää olisi.
– Jos olisin pysynyt terveenä, urani olisi ollut pidempi ja erilainen. Mutta kävi kuten kävi, Jones sanoo kohauttaen olkapäitään.
Mitä seuraavaksi?
Kaikesta huolimatta Jones ei aio kadota jalkapallomaailmasta lopullisesti. Vaikka hän ei voinut enää pelata, hän uskoo, että hänellä on yhä annettavaa lajille – ehkä valmentajana tai asiantuntijana.
– Tie takaisin on ollut pitkä, mutta nyt voin taas kuvitella olevani osa jalkapalloyhteisöä, hän sanoo.
Jonesin tarina on yksi monista jalkapallon varjopuolista. Se kertoo siitä, miten loukkaantumiset voivat riistää urheilijalta kaiken juuri silloin, kun hänellä pitäisi olla vielä vuosia jäljellä. Mutta samalla se on myös tarina siitä, miten ihminen voi löytää uuden suunnan, vaikka unelma, jota hän tavoitteli koko elämänsä, murenisi hänen silmiensä edessä.
Phil Jones menetti mahdollisuuden päättää uransa omilla ehdoillaan, mutta nyt hän on vihdoin valmis katsomaan eteenpäin – ja ehkä, lopulta, tekemään jälleen rauhan jalkapallon kanssa.
