Dan Burn – Newcastle Unitedin huomaamaton sankari ja puolustuksen peruspilari
Jalkapallossa on aina niitä pelaajia, joiden nimet eivät täytä lehtien otsikoita eikä fanipaitoja paineta heidän kunniakseen. He eivät ole kirkkaimpia tähtiä tai siirtomarkkinoiden himotuimpia megahankintoja. Mutta joskus, aivan yllättäen, jalkapallo kertoo toisenlaisen tarinan ja nostaa esiin hahmon, jonka merkitys joukkueelleen on mittaamattoman suuri.
Dan Burn on juuri sellainen tarina.
Harry Redknapp, englantilaisen jalkapallon suurisuu ja managerilegenda, tiivisti asian ytimekkäästi:
”Vain joku Eddie Howen kaltainen olisi hankkinut Dan Burnin. Kukaan muu ei olisi hankkinut Dan Burnia Newcastleen.”
Yksinkertainen toteamus – mutta siinä piilee jotain syvempää.
Mies, jota kukaan ei odottanut, mutta jonka Newcastle tarvitsi
Dan Burnin tie Valioliigan huipulle ei ollut siloteltu suurin odotuksin tai varhaisilla lupauksilla. Hän ei ollut se junioritähti, jonka perässä Barcelonan ja Real Madridin kaltaiset suurseurat olisivat juosseet. Burnin tarina on toisesta maailmasta – työväenluokan reitti, jossa League Twon ja Championshipin pelit kasvattivat hänet raa’asti ennen lopullista läpimurtoa Brightonissa.
Kun Newcastle kaappasi hänet riveihinsä tammikuussa 2022 noin 13 miljoonalla eurolla, harva näki siirrossa jotain mullistavaa. Mies oli jo 29 – ikä, joka siirtomarkkinoilla usein merkitsee, että parasta ennen -leima alkaa uhkaavasti lähestyä. Mutta Eddie Howe ei katsonut ikää. Hän näki jotain muuta, jotain, mitä muut eivät olleet huomanneet.
Vaikka Burn ei ole se sulavin tai teknisesti taidokkain toppari, hän on jotain ehkä vielä arvokkaampaa:
- Torni, 198-senttinen linnoitus, jonka pelissä yhdistyvät fyysisyys, pelinlukutaito ja peloton taisteluasenne.
- Luotettava, vaikka ei ehkä se tyylikkäin pallollinen puolustaja.
- Periksiantamaton taistelija, joka antaa kaikkensa jokaisessa tilanteessa.
Newcastle ja uusi puolustusmuuri
Newcastle ei ollut ennen Eddie Howen aikakautta tunnettu raudanlujasta puolustuksesta. Vuosikaudet joukkueen takalinjat huojuivat, eivätkä fanit voineet koskaan olla täysin varmoja, mitä seuraavaksi tapahtuisi.
Mutta sitten Howe tuli, ja sitten tuli Dan Burn.
Newcastle alkoi rakentaa uutta puolustavaa identiteettiä, sellaista, joka ei vain kestä painetta vaan lyö takaisin. Burn ei ollut vain yksi mies linjassa – hän oli sen keskeinen tukipilari, johtaja ilman prameita puheita, mies, joka teki itsestään esimerkin jokaisella katkaistulla syötöllä ja puhtaalla taklauksella.
Newcastle muuttui. Siitä tuli yhtäkkiä puolustuksellisesti yksi Valioliigan vahvimmista joukkueista. Burn oli osa muuria, joka ei enää murtunut hetkessä. Eikä siinä vielä kaikki.
Maajoukkuehaave, josta tuli totta
Burnin satutarina sai huipennuksensa lokakuussa 2024. Silloin Englannin maajoukkue kutsui hänet riveihinsä – ensimmäistä kertaa, 32-vuotiaana.
Kuinka moni Valioliigan keskikastista ylöspäin ponnistavista pelaajista voi odottaa tällaista hetkeä vielä uransa loppuvaiheessa? Kuinka moni manageri olisi arvioinut Burnin potentiaalin niin korkealle? Vastaus: ei kovin moni. Mutta Eddie Howe näki sen jo silloin, kun muut eivät nähneet.
Burn puki Kolmen leijonan paidan ylleen ja debytoi Englantia vastaan Albaniaa vastaan. Se ei ollut vain yksi ottelu muiden joukossa – se oli lopullinen sinetti hänen nousulleen. Se todisti, että vaikka joku ei olisi jalkapallomaailman kirkkaimpia nimiä, oikeassa ympäristössä ja oikean valmentajan käsissä hänestä voi tulla yksi liigan arvokkaimmista pelaajista.
Mitä seuraavaksi?
Newcastle on kokenut vuosien varrella kaikenlaista – riemua, romahduksia, kaoottisia aikoja ja mahdottomalta tuntuneita unelmia. Mutta nyt heillä on taas jotain pysyvää. Identiteetti, joka rakentuu juuri sellaisten pelaajien varaan kuin Dan Burn.
Kun Harry Redknapp ylisti Howen kykyä nähdä asioita, joita muut eivät näe, hän ei vain kehunut manageria – hän muistutti jalkapallon perimmäisestä kauneudesta. Tämä peli ei aina ole suurimpien nimien shakkilauta. Se on paikka, jossa oikea pelaaja oikeassa joukkueessa voi muuttua arvokkaammaksi kuin kukaan olisi osannut ennustaa.
Dan Burn ei ollut siirtomarkkinoiden suurimpien otsikoiden mies. Hän ei ollut kirkas timantti jalokivikaupassa. Mutta joskus juuri ne hieman kulmikkaat, huomaamattomat helmet loistavat lopulta kaikkein kirkkaimmin. Ja Newcastlen kannattajat tietävät sen nyt paremmin kuin kukaan muu.
