FF Jaron kohtalonkausi – selviytyykö Pietarsaari Veikkausliigassa 2025
Kymmenen pitkää vuotta. Siinä ajassa sukupolvi ehtii kasvaa aikuiseksi, muistot haalistuvat ja jalkapallokartta muuttuu. Mutta nyt, vihdoin ja viimein, FF Jaro on takaisin Veikkausliigassa. Ja heidän paluunsa ei ole mikään tavallinen nousutarinan jatko-osa – se on seikkailu, jossa vastassa ovat jalkapallon jättiläiset, omat demonit ja putoamistaistelun hyiset tuulet.
Raastavan nousun jälkeen – uusi todellisuus odottaa
Viime kausi ei todellakaan ollut pelkkää juhlaa Pietarsaaressa. Jaro horjui, kompuroi ja tunsi tappioiden kylmän iskun matsista toiseen. Kevään ottelut olivat kuin talsimista jäisellä tienpinnalla – epävarmaa, haparoivaa ja täynnä vaaran tuntua.
Mutta sitten syttyi kipinä. Ja se muuttui liekiksi. Kun kesä kuumeni, Jaro alkoi näyttää siltä, miltä nousijajoukkueen pitää näyttää. KTP murskattiin 5–2 – ei pelkästään voitettuna, vaan suorastaan jyrättyinä. Nousu varmistettiin lopulta liigakarsinnassa FC Lahtea vastaan ottelussa, joka oli enemmän selviytymistaistelua kuin kaunista jalkapalloa. Pakkien kengät ja maalivahdin hanskat kertoivat tarinaa kauden raadannasta – tästä joukkueesta oli tullut kovettunut, iskuja kestävä ryhmä.
Mutta nyt siitä kaikesta on tullut historiaa. Uusi kausi ei anna armoa. Veikkausliigassa kukaan ei kyselemättä anna tilaa, eikä aiemmista sankariteoista makseta yhtään pistettä.
Joukkuetta koettelevat tuulet ja tuntematon tulevaisuus
Vaikka Jaro nappasi paikkansa pääsarjassa, se ei tarkoita, että heidät toivotetaan lämpimästi tervetulleiksi. Veikkausliigan realismi on kova. Tässä sarjassa pysyminen vaatii enemmän kuin pelkkää yritystä – se vaatii yksilöiden loistoa ja joukkueen selkärangan kestävyyttä.
Suurimmat katseet kääntyvät Sergei Eremenkoon, jonka harteilla lepää valtava vastuu. Jos Jaro mielii säilyä, hänestä täytyy tulla joukkueensa Prometheus – se, joka varastaa liekin jumalilta ja sytyttää Pietarsaaren jalkapalloyleisön toiveet roihuamaan. Mutta hän ei voi tehdä sitä yksin.
Samouil Izountouemo saa mahdollisuuden näyttää kyntensä Suomen kentillä, ja Filip Valenčič – kaksinkertainen Veikkausliigan vuoden pelaaja – liittyy joukkueeseen sotaratsuna, jolta odotetaan vielä viimeisiä loistokkaita esityksiä. Mutta onko hänen aikansa jo ohitse? Onko tämän kapteenin kynttilä palanut loppuun juuri silloin, kun Jaro tarvitsee häntä eniten?
Joukkueen puolustusta kannattelevat Johan Brunell ja Michael Ogungbaro – ratkaisevia tekijöitä siinä, kestääkö Jaron alakerta liigavastustajien vyöryessä. Mutta yksi kysymys jää ilmaan: kun myrsky iskee, kestääkö tämä rakennelma, vai hajottaako tuuli sen kappaleiksi?
Sankarit vai putoajat?
Vedonlyöntiyhtiöt ovat jo asettaneet Jaron paikan: 12. sija. Putoamistaistelu niin syvässä vedessä, että happi on kortilla. Käytännössä moni uskoo, että tämä tarina päättyy lyhyeen paluuseen – että Jaro palaa Ykköseen ennen kuin ehtii kunnolla asettua Veikkausliigan pöytään.
Mutta voiko kohtaloa huijata? Voiko joukkue riuhtaista itsensä irti putoamisviivan otteesta ja muokata kertomuksensa lopun itse?
Veikkausliigassa raha, pelaajabudjetti ja kokemus painavat. Historia voi kertoa tilastoja ja vedonlyöjä voi ennustaa todennäköisyyksiä, mutta kentällä puhuu lopulta sydän. Jos Jaro tyytyy rooliinsa ja alistuu ennusteisiin, se putoaa kuin kivi veteen. Mutta jos joukkue uskaltaa taistella, pystyssä pysyminen ei ole mahdoton haave.
Pietarsaaressa on nähty vaikeita hetkiä, mutta juuri siksi tämä on mahdollisuus kirjoittaa jotain poikkeuksellista. Jos Jaro onnistuu, keväällä 2026 kaupungin yössä voi kaikua laulu, joka kertoo enemmän kuin vain putoamista vastaan taistelevasta joukkueesta – se voisi kertoa selviytymisestä, ylpeydestä ja haaveesta, joka ei suostunut kuolemaan.
Se tarina alkaa kirjoittua nyt.
