Huuhkajien vaikea startti Jacob Friisin johdolla – Onko luvassa uusi nousu vai syvempi kriisi?

Huuhkajien vaikea startti Jacob Friisin johdolla – Onko luvassa uusi nousu vai syvempi kriisi?

Jacob Friis astui Suomen jalkapallomaajoukkueen peräsimeen suuren toivon saattelemana. Uuden valmentajan myötä ilmassa oli lupaus jostain tuoreesta, jostain paremmasta – jatkumosta sille, mitä Markku Kanerva ehti vuosien varrella rakentaa. Mutta unelmat voivat särkyä nopeasti, ja Friisin alku uuden ajan arkkitehtinä on ollut kaikkea muuta kuin vaivaton.

Maaliskuun MM-karsintaottelut Maltaa ja Liettuaa vastaan eivät ole niitä, joissa Suomen jalkapallon pitäisi hapuilla. Näiden pelien piti olla rutiinia – suoria ja varmoja askeleita kohti suurempaa tavoitetta. Sen sijaan Huuhkajat löysi itsensä keskeltä epävakaata alkutaivalta, josta puuttui selkeys ja itsevarmuus. Voitto Maltasta oli tahmea ja epävarma, ja Liettuaa vastaan peli hajosi täysin kruunaten pettymyksen karvaalla tasapelillä.

Missä kehityksen merkit?

Uuden valmentajan työ alkaa yleensä lempeässä ilmapiirissä. Annetaan aikaa, ymmärrystä ja tilaa virheille – niin kutsuttu kuherruskuukausi, jolloin kaikkea ei aseteta heti suurennuslasin alle. Friisin kohdalla tuo kuherruskuukausi ei koskaan edes käynnistynyt. Ensimmäiset ottelut eivät antaneet aihetta optimismiin, vaan ne nostivat esiin kysymyksen: onko Suomi menossa eteenpäin vai taaksepäin?

Kun joukkue jännittyy Maltaa vastaan ja menettää otteen Liettuan kaltaiselle vastustajalle, on pakko kysyä, mitä ollaan rakentamassa. Pieniä valonpilkahduksia nähtiin, hetkiä, joissa Huuhkajat näytti sisukkaalta ja pelirohkealta joukkueelta. Mutta ne olivat vain hetkellisiä välähdyksiä – ei vakaata, johdonmukaista peliä, jota suuremmat unelmat vaatisivat.

Kanervan varjo ja vanhat ongelmat

Kanerva nosti Suomen kertaalleen arvokisoihin, mutta lopulta hänen aikansa valmentajana päättyi tarinaan, jossa edistys pysähtyi. Vaikka Friis on vasta astunut tehtäväänsä, hänen joukkueensa pelaaminen herättää jo ikävän tunteen deja vu’sta – samat ongelmat ovat yhä läsnä.

Suomi pystyy hetkittäin rakentamaan peliä rohkeasti, mutta eheys puuttuu. 90 minuutin ehjää suoritusta ei vain synny. Pelin sisällä tulee heikkoja hetkiä, pätkiä, joissa koko paletti hajottaa itsensä kuin liian huterasti rakennettu korttitalo. Ja juuri tämä oli syy, miksi Kanervan aikakausi päättyi pettymykseen. Nyt Friis käy omaa painiaan samoja demoneja vastaan – mutta pystyykö hän voittamaan ne?

Aika kääntää kurssi – mutta miten?

Rehellisyyden nimissä, kaikki ei ole vielä menetetty. Karsintataival ei ole virallisesti ohi, vaikka karu todellisuus kertoo, että nämä oli niitä pelejä, joista olisi pitänyt ottaa maksimaaliset pisteet. Kevät toi kylmiä herätyksiä – ja nyt katseet kääntyvät tuleviin kohtaamisiin Hollannin ja Puolan kaltaisia jalkapallon suurmaita vastaan. Jos Suomi ei löydä itsestään nopeasti uutta identiteettiä ja rohkeutta, voi lopputulokset olla enemmän kuin rumia.

Tätä joukkuetta ei voi syyttää pelaajamateriaalin puutteesta. Moni suomalainen pelaa Euroopan huippusarjoissa, eikä kenenkään pitäisi kyetä hyväksymään sitä, että Huuhkajat kompastelee jo lähtöviivalla. Se antaa merkkejä jostakin syvemmästä:

  • Valmistautumisen puutteista
  • Taktisista ongelmista
  • Ehkä liian ruusuisista odotuksista

Friis sai käsiinsä joukkueen, jossa on potentiaalia. Mutta potentiaali ei muutu menestykseksi itsestään. Tämä alku oli surkean heikko, eikä peli ole vielä kertaakaan näyttänyt siltä, että tällä joukkueella olisi eväitä kunnianhimoisiin tavoitteisiin. Ja jos rakentaminen jatkuu näin, karsintojen edetessä katsotaan ainoastaan, kuinka kovaa seinä tulee vastaan.

Onko luvassa uusi nousu vai karikkoa koko matka?

Friisin aikakausi alkoi juuri niin vaikeasti kuin pahimmillaan pelättiin. Silti, tarina ei ole vielä ohi. Aina on mahdollisuus kääntää kurssi, mutta se edellyttää vastauksia kentällä – ei pelkästään puheissa.

Kesäkuussa on uusi mahdollisuus todistaa, että nämä maaliskuun pelit olivat vain alkukankeutta, eivät kohtalokas oire isommasta ongelmasta. Jos Suomi pelaa samalla tavalla kuin nyt, Friisin projektista ei puhuta uusien mahdollisuuksien tarinana – vaan yhtenä suomalaisen jalkapallon suurista virhearvioinneista.

Aika käy. Seuraavat pelit kertovat, mitä tästä joukkueesta todella tulee.