Rashford ja Foden varjojen keskellä – Löytävätkö tähdet roolinsa Englannin joukkueessa?

Tiranan yössä puhalsi kova tuuli – kuin enteillen, että jotain oli muuttumassa. Englannin joukkue astui kentälle valkopunaisissa väreissään, mutta tällä kertaa ei suurena voittamattomana jättiläisenä, vaan joukkueena, joka on vielä etsimässä itseään uudessa aikakaudessa. Albania ei ollut se vastus, joka saisi sydämet hakkaamaan hurmiossa, mutta se tarjosi tarpeeksi haasteita paljastaakseen yhden illan tarinan: Marcus Rashfordin ja Phil Fodenin kamppailun löytää oma paikkansa.

Thomas Tuchel seisoi sivurajalla, tarkkailevana ja harkitsevana, analysoiden pelaajiensa liikkeitä kuin shakkimestari. Hänen joukkueensa kaipasi uusia johtajia, mutta kaksi hänen hyökkääjistään, Rashford ja Foden, eivät löytäneet säveltään. Rashford, Manchester Unitedin kasvatti, joka etsi uutta nousua Aston Villassa, ja Foden, Manchester Cityn kultapoika, jonka pehmeä kosketus ja tarkkuus ovat usein saaneet fanit haukkomaan henkeä. Molemmat kentällä. Molemmat valmiita loistamaan. Mutta hetki ei ollut heidän.

KILPAILUA ILMAN LOISTOA

Rashford teki sitä, mitä Rashford tekee – juoksi, yritti, haki tilaa. Mutta tällä kertaa tuntui kuin hänen jalkansa olisivat vieneet häntä harhaan, kuin hän olisi ollut sekunnin myöhässä tai väärässä paikassa juuri silloin, kun ratkaiseva hetki oli käsillä. ”Juoksujen ajoituksessa oli hiukan epäonnea,” myönsi Tuchel ottelun jälkeen. Se oli kohtelias tapa sanoa, että Rashford teki kaikkensa, mutta jäähdytteli illan varjossa.

Foden puolestaan… no, hän oli paikalla, mutta ei läsnä. Missä oli se nerous, se luova kipinä, joka on tehnyt hänestä yhden Englannin lahjakkaimmista pelaajista? Jokainen kosketus oli kuin puoliksi kirjoitettu runo, joka ei koskaan löytänyt loppusointuaan. Tuchelin näkemys oli varovaisen rehellinen: ”Hän ei ehkä löydä tällä hetkellä omaa hetkeään.”

VAIKKA MAALIT PUUTTUIVAT, TYÖTÄ TEHTIIN

Mutta tässä kohtaa tulee se osuus, jota tilastot eivät aina kerro. Rashford ja Foden eivät ehkä loistaneet hyökkäyspäässä, mutta he eivät myöskään olleet hyödyttömiä. Tuchel vahvisti tämän – numeroiden mukaan kaksikko teki ison duunin ylhäällä prässätessä ja puolustaessa. Se ei ole sitä glamouria, jolla voitetaan Ballon d’Or -palkintoja, mutta se on sitä näkymätöntä työtä, jolla joukkueet kulkevat pitkälle.

Tämä ottelu ei ollut Rashfordin ja Fodenin hetki. Se ei ollut ilta, jolloin yksi maali muuttaisi kaiken, jolloin otsikot ylistäisivät heitä Englannin uuden tulemisen johtajina. Mutta historia osoittaa, että jokainen suuri pelaaja käy läpi iltoja, jolloin tähdet eivät suostu syttymään. Mestaruus ei synny vain tähtihetkissä – se syntyy myös niissä hetkissä, kun peli tökkii, mutta tahto pysyy.

Latvia odottaa. Uusi peli, uudet mahdollisuudet. Rashford, Foden – Englanti – tämä oli vasta yksi luku tarinassa, joka on vielä kesken.