Manchester United kriisissä – Onko suurseuran loisto hiipumassa
Ilta laskeutuu Old Traffordille, ja stadionin kirkkaat valonheittimet puhkovat Manchesterin harmaata taivasta. Mutta niiden valo ei tänä keväänä tunnu yhtä lämpimältä kuin ennen. Se vain kouraisee esiin varjoja – muistoja ajasta, jolloin tämä oli voittamaton linnoitus, jossa George Best tanssi pallon kanssa, Eric Cantona hallitsi kuninkaan elkein ja Sir Alex Fergusonin joukkueet vyöryivät kaiken yli.
Keväällä 2024 tuo mahtipontinen historia tuntuu kaukaiselta. Sen sijaan ilmassa leijuu pettymys, turhautuminen – ja ehkä jopa pelko siitä, ettei Manchester United enää ole se voittamisen kulttuuria uhkuva jättiläinen, jonka nimi jalkapallomaailmaa aikoinaan vavisutti.
Kriisin väistämätön varjo
Jos Unitedin kausi piti olla uudelleenrakennuksen aikaa, siitä on tullut kivuliasta romahdusta muistuttava spektaakkeli. Kentällä joukkue näyttää toisinaan sieluttomalta, ja katsomossa uskollisimmatkin fanit puristavat nyrkkejään epäuskoisina.
Helmikuussa Fulham saapui Old Traffordille ja vei mukanaan täydet kolme pistettä. Sinä iltana sana kriisi nousi yhä useammin esiin. Legendat, kuten Gary Neville ja Roy Keane, eivät ole säästelleet sanojaan – heidän mielestään joukkue on hukannut identiteettinsä. Pelaajat eivät näytä olevan täysin sitoutuneita punapaitojen mukana tulevaan vaatimustasoon. Ja entä Erik ten Hag? Onko hänellä enää ratkaisuja tähän sekasortoon?
Missä on Unitedin henki?
Kun Eric Cantona nosti kerran kauluksensa pystyyn ja loi katseensa katsomoon, siinä oli viesti. Se oli itsevarmuutta, ylivoimaisuutta. Nyt, kun Marcus Rashford, Bruno Fernandes ja Casemiro seisovat samalla nurmella, se sama katse puuttuu. He ovat loistavia pelaajia, mutta jotain oleellista tuntuu kadonneen – se vaistonvarainen ylpeys ja peloton asenne, joka teki Manchester Unitedista pelottavan vastustajan.
Jos kentällä on epävarmuutta, pukukopissa se voi olla vielä syvempää. Roy Keane aikoinaan pelasi niin kuin hänen henkensä riippuisi siitä – ja kannattajat rakastivat häntä siitä. Nyt huhut sisäisistä ristiriidoista eivät ole enää vain spekulaatiota, vaan ilmeinen totuus. Kun tunnelma joukkueessa ei ole oikea, se näkyy väistämättä myös pelikentällä.
Kohtalonhetket lähestyvät
Tätä kaikkea vasten nousee kriittinen kysymys: Miten tästä eteenpäin?
Jalkapallo on arvaamaton draama, jossa kaikki voi muuttua hetkessä. Ehkä Erik ten Hag kaivaa hatustaan taktisen mestarivedon. Ehkä nuori Kobe Mainoo nousee ratkaisijaksi ja antaa joukkueelle uuden suunnan yhdellä taianomaisella laukauksella. Ehkä tämä kausi on vain kuoppa tiessä eikä merkki lopullisesta alamäestä.
Mutta jos asiat eivät muutu, uhkakuvat muuttuvat todellisuudeksi. Manchester United ei ole immuuni sille kohtalolle, joka on kohdannut niin monia entisiä suuria seuroja – luisua keskinkertaisuuteen, jossa menneisyydestä tulee tärkeämpää kuin tulevaisuudesta.
Fanit ansaitsevat enemmän. Punainen ylpeys ei saa haalistua, eikä Old Traffordin kuulu olla vain museo seuran loisteliaista vuosista. Seuraavat viikot näyttävät, onko tämä vain lyhyt harharetki, vai onko punajätti todellakin menettämässä elinvoimansa.
